Reilut 2 kuukautta reissuun. Kulmakivet alkavat olla
paikallaan ja pikkuhiljaa uskaltaa taas innostua.
Aloitin reissuni suunnittelun jo 10 vuotta sitten, kun vierailin 40-vuotissynttärien aikaan New Yorkissa.
Sillä hetkellä kun täytin tasavuosia, olin helikopterissa Manhattanin yläpuolella, kauniina aurinkoisena kevätpäivänä. Elämäni kalleimmat 20 minuuttia maksoivat n. 200$, mutta siitä jäi niin syvä jälki, että ajattelumallini ja arvostukseni muuttuivat. Siihen saakka olin ajatellut, että panostan arkeen, en juuri säästellyt päivittäisissä menoissa enkä nähnyt järkeväksi pihtailla jonkun lyhyen reissun takia.
Mutta silloin: oivalsin hetken tiivistymisen ja elämyksien olevan ainoa säilyvä asia elämässä.
Sen jälkeen olen tehnyt useita hienoja reissuja ja elänyt arkea vähän vaatimattomammin. Ajoin mm. Euroopassa parin viikon ja 3500 km reissun, josta muistan jokaisen päivän.
Mutta siis jo silloin NYC:ssa päätin ajaa Yhdysvaltojen halki 10 vuotta myöhemmin ja siitä on nyt siis kysymys, joten asiaan!
Reitinvalinnasta
Konkreettisesti aloin reissua miettiä vuosi sitten, keväällä 2015. Toki olin jo ottanut sen huomioon lomien käytössä parin vuoden ajan, mutta reittiä aloin miettiä reilu vuosi sitten.
Minulla oli muutama perusvaatimus jotka täytyy toteutua:
* Coast to coast: sen pitää olla ajo mantereelta mantereelle, vaikka moni neuvoikin lentämään tylsän sisämaan läpi. Minua kiinnostaa kuitenkin nähdä ihan tavallistakin Amerikkaa, ei vain kaupunkeja, joissa ihmiset ovat aina enemmän tai vähemmän samanlaisia. Paitsi Turussa. Ja Nokialla, mutta se onkin kauppala.
* Haluan ehdottomasti viettää useampia päiviä New Yorkissa.
* Jersey shore on Springsteen fanille pyhiinvaelluksen kohde
* TV-sarja West Wing –ystävänä Washington DC on yhtä must, kuin NYC
* Dallas, koska JFK:n murha on yhä ratkaisematta. Kennedy ja erityisesti hänen puheittensa kirjoittajat ovat kiinnostaneet aina.
* Highway 1 (San Francisco-Los Angeles) maisemineen on kiehtonut pitkään
* The Doors fanina mm. Venice beach (LA) kuuluu asiaan.
Suurin piirtein kaikki muu olikin sitten harkittavissa. Olen lähdössä reissuun yksin paristakin syystä:
1) en halua tehdä kompromisseja
2) kukaan ei ole valmis istumaan autossa 3 tuntia ylimääräistä päästäkseen katsomaan fiktiivisen presidentin (West Wing: Jed Bartlet) opinahjoa tai jonkun elokuvan tai laulutekstin tapahtumapaikkoja.
Minulla oli kaksi lähtökohtaista vaihtoehtoa:
A. Reitti etelän kautta
Siellä kiehtoo muutama koripallon kannalta mielenkiintoinen yliopisto sekä etenkin jokunen historiallinen paikka ja etelän bluesin rosoisuus. Sen varrella olisi myös ollut aika luonnollisesti Dallas, joka siis pakollinen kohde.
B. Reitti pohjoisen kautta
Enemmän kuin Chicago, minua kiehtoo ennakkoon Mt. Rushmore (etenkin koska siellä kuvattu Hitchcockin North By Northwest) ja Yellowstonen kansallispuisto, jota kaverini Hande on kehunut vuolaasti.
Lopulta arvoin Grand Canyonin ja Yellowstonen välillä, mutta päädyin reittiin joka kuittaa molemmat. Pari mailiahan siitä tuli lisää. Päädyin pohjoisen reittiin sen vuoksi, että sinne pääsen tuskin toista kertaa elämässäni. Tuonne eteläisin osavaltioihin voi helpommin motivoitua pienemmälle road tripille myöhemminkin. Samoin New England (ml.Boston) on helppoa miehittää myöhemminkin.
Lopulta suunniteltu reittini näyttää tältä:
NYC
Asbury Park, New Jersey
Atlantic city
Philadelphia
Washington DC
Stoystown
Youngstown
Cleveland
Notre Damen yliopisto
Chicago
Badlands kansallispuisto
Mt. Rushmore
Deadwood
Yellowstone
Coloradon läpi Monument Valleyhin
Lake Powell
Grand Canyon
Las Vegas
Joshua Tree kansallispuisto
San Diego
Los Angeles
Highway 1 rantatietä San Franciscoon
Bodega Bay
lento Friscosta Dallasiin (josta mahd. päiväretki Austiniin)
Paluulento Dallasista kotiin
Matka kestää 7 viikkoa + 1 päivä.
Pelkistä paikasta toiseen menemisistä auto maileja kertyy n. 5400. Kohteissa (etenkin kansallispuistoissa) ajoista kertyy vielä reilusti lisää, joten yhteensä kilsoja tulee mittariin varmaan saman verran kuin nykyisin ajan vuodessa, n. 10.000 km.
Päivää kohti maileja ei kuitenkaan tule kohtuuttomasti, vajaa 150 ml /päivä, sen jälkeen kun NYC:stä lähdettyäni auton haen. Tosin luonnollisesti muutama pitkä 500-600 mailin puhdas ajopäivä reissuun kuuluu, mutta eivät ne hyvillä teillä ole ongelma. Ajoin lähes samanlaisia siirtymiä jo Euroopan valloituksellanikin. Yhtälailla mukana on tietysti paljon päiviä kun en aja välttämättä ollenkaan, tai vain paikallisia ajoja.
Aloitin reissuni suunnittelun jo 10 vuotta sitten, kun vierailin 40-vuotissynttärien aikaan New Yorkissa.
Sillä hetkellä kun täytin tasavuosia, olin helikopterissa Manhattanin yläpuolella, kauniina aurinkoisena kevätpäivänä. Elämäni kalleimmat 20 minuuttia maksoivat n. 200$, mutta siitä jäi niin syvä jälki, että ajattelumallini ja arvostukseni muuttuivat. Siihen saakka olin ajatellut, että panostan arkeen, en juuri säästellyt päivittäisissä menoissa enkä nähnyt järkeväksi pihtailla jonkun lyhyen reissun takia.
Mutta silloin: oivalsin hetken tiivistymisen ja elämyksien olevan ainoa säilyvä asia elämässä.
Sen jälkeen olen tehnyt useita hienoja reissuja ja elänyt arkea vähän vaatimattomammin. Ajoin mm. Euroopassa parin viikon ja 3500 km reissun, josta muistan jokaisen päivän.
Mutta siis jo silloin NYC:ssa päätin ajaa Yhdysvaltojen halki 10 vuotta myöhemmin ja siitä on nyt siis kysymys, joten asiaan!
Reitinvalinnasta
Konkreettisesti aloin reissua miettiä vuosi sitten, keväällä 2015. Toki olin jo ottanut sen huomioon lomien käytössä parin vuoden ajan, mutta reittiä aloin miettiä reilu vuosi sitten.
Minulla oli muutama perusvaatimus jotka täytyy toteutua:
* Coast to coast: sen pitää olla ajo mantereelta mantereelle, vaikka moni neuvoikin lentämään tylsän sisämaan läpi. Minua kiinnostaa kuitenkin nähdä ihan tavallistakin Amerikkaa, ei vain kaupunkeja, joissa ihmiset ovat aina enemmän tai vähemmän samanlaisia. Paitsi Turussa. Ja Nokialla, mutta se onkin kauppala.
* Haluan ehdottomasti viettää useampia päiviä New Yorkissa.
* Jersey shore on Springsteen fanille pyhiinvaelluksen kohde
* TV-sarja West Wing –ystävänä Washington DC on yhtä must, kuin NYC
* Dallas, koska JFK:n murha on yhä ratkaisematta. Kennedy ja erityisesti hänen puheittensa kirjoittajat ovat kiinnostaneet aina.
* Highway 1 (San Francisco-Los Angeles) maisemineen on kiehtonut pitkään
* The Doors fanina mm. Venice beach (LA) kuuluu asiaan.
Suurin piirtein kaikki muu olikin sitten harkittavissa. Olen lähdössä reissuun yksin paristakin syystä:
1) en halua tehdä kompromisseja
2) kukaan ei ole valmis istumaan autossa 3 tuntia ylimääräistä päästäkseen katsomaan fiktiivisen presidentin (West Wing: Jed Bartlet) opinahjoa tai jonkun elokuvan tai laulutekstin tapahtumapaikkoja.
Minulla oli kaksi lähtökohtaista vaihtoehtoa:
A. Reitti etelän kautta
Siellä kiehtoo muutama koripallon kannalta mielenkiintoinen yliopisto sekä etenkin jokunen historiallinen paikka ja etelän bluesin rosoisuus. Sen varrella olisi myös ollut aika luonnollisesti Dallas, joka siis pakollinen kohde.
B. Reitti pohjoisen kautta
Enemmän kuin Chicago, minua kiehtoo ennakkoon Mt. Rushmore (etenkin koska siellä kuvattu Hitchcockin North By Northwest) ja Yellowstonen kansallispuisto, jota kaverini Hande on kehunut vuolaasti.
Lopulta arvoin Grand Canyonin ja Yellowstonen välillä, mutta päädyin reittiin joka kuittaa molemmat. Pari mailiahan siitä tuli lisää. Päädyin pohjoisen reittiin sen vuoksi, että sinne pääsen tuskin toista kertaa elämässäni. Tuonne eteläisin osavaltioihin voi helpommin motivoitua pienemmälle road tripille myöhemminkin. Samoin New England (ml.Boston) on helppoa miehittää myöhemminkin.
Lopulta suunniteltu reittini näyttää tältä:
NYC
Asbury Park, New Jersey
Atlantic city
Philadelphia
Washington DC
Stoystown
Youngstown
Cleveland
Notre Damen yliopisto
Chicago
Badlands kansallispuisto
Mt. Rushmore
Deadwood
Yellowstone
Coloradon läpi Monument Valleyhin
Lake Powell
Grand Canyon
Las Vegas
Joshua Tree kansallispuisto
San Diego
Los Angeles
Highway 1 rantatietä San Franciscoon
Bodega Bay
lento Friscosta Dallasiin (josta mahd. päiväretki Austiniin)
Paluulento Dallasista kotiin
Matka kestää 7 viikkoa + 1 päivä.
Pelkistä paikasta toiseen menemisistä auto maileja kertyy n. 5400. Kohteissa (etenkin kansallispuistoissa) ajoista kertyy vielä reilusti lisää, joten yhteensä kilsoja tulee mittariin varmaan saman verran kuin nykyisin ajan vuodessa, n. 10.000 km.
Päivää kohti maileja ei kuitenkaan tule kohtuuttomasti, vajaa 150 ml /päivä, sen jälkeen kun NYC:stä lähdettyäni auton haen. Tosin luonnollisesti muutama pitkä 500-600 mailin puhdas ajopäivä reissuun kuuluu, mutta eivät ne hyvillä teillä ole ongelma. Ajoin lähes samanlaisia siirtymiä jo Euroopan valloituksellanikin. Yhtälailla mukana on tietysti paljon päiviä kun en aja välttämättä ollenkaan, tai vain paikallisia ajoja.
Aikataulussa on pari puhdasta varapäivää (ennen ja
jälkeen Yellowstonen) joihin en ole laskenut mitään. Ihan siltä varalta, että
jotain menee pieleen tai että alkaa vaan väsyttää. Lisäksi pari sellaista
kohdetta joista voin helposti tinkiä päivän pari pois tai jopa oikaista ja
jättää jotain väliin, ilman että reissu menisi mitenkään pilalle. Aikatauluni
on itseasiassa aika väljä.
Lennot ja auton varasin lopulta Kilroy Travelsin palvelusta (konttorin kautta). Varasin ne jo marraskuussa, eli hieman liian aikaisin saadakseni kaikkein halvimpia lentoja.
Toisaalta, lentojen merkitys kokonaisbudjetissani ei ole kovin suuri, ero voisi olla max. 150-200.
Rahaa sekin toki on, mutta vastaavasti autosta saamani tarjous on saman verran halvempi kuin mikään muu tähän asti löytämäni. Kun ostin tämän paketin Kilroyn konttorin kautta (enkä netistä) sain myös 80€:lla peruutusturvan, jolloin syy peruutukselle voi olla ihan mikä tahansa.
Minulle se oli erittäin tärkeä syy ja turva, sillä tavalliset matkavakuutukset eivät esim. hyväksy läheisen sairastumista peruutuksen syyksi kuin silloin, jos läheisen sairaus vaatii sairaalahoitoa.
Minä voin perua lennot ja auton ihan mistä syystä tahansa.
Lennot ja auton varasin lopulta Kilroy Travelsin palvelusta (konttorin kautta). Varasin ne jo marraskuussa, eli hieman liian aikaisin saadakseni kaikkein halvimpia lentoja.
Toisaalta, lentojen merkitys kokonaisbudjetissani ei ole kovin suuri, ero voisi olla max. 150-200.
Rahaa sekin toki on, mutta vastaavasti autosta saamani tarjous on saman verran halvempi kuin mikään muu tähän asti löytämäni. Kun ostin tämän paketin Kilroyn konttorin kautta (enkä netistä) sain myös 80€:lla peruutusturvan, jolloin syy peruutukselle voi olla ihan mikä tahansa.
Minulle se oli erittäin tärkeä syy ja turva, sillä tavalliset matkavakuutukset eivät esim. hyväksy läheisen sairastumista peruutuksen syyksi kuin silloin, jos läheisen sairaus vaatii sairaalahoitoa.
Minä voin perua lennot ja auton ihan mistä syystä tahansa.
Auton varauksessa päädyin ottamaan SUV-luokan kulkupelin
(”Toyota RAV4 tai vastaava”). Kun matkaa tulee paljon, auton mukavuudella on jo
merkitystä. Esim. se, että istuu vähän korkeammalla auttaa siihen, että näkee
myös maisemia vähän paremmin. Korkeammasta autosta on myös helpompi nousta
pitkän taipaleen jälkeen. Ja isojen
jenkkiautojen seassa on vähän mukavampaa kun ei ole se osavaltion pienin.
Polttoainekulujen nousemista pilviin hieman pohdin, mutta toisaalta full-size jenkkiauto vie äkkiä saman kuin nuo euro/japsi SUVit joita vuokraamoilla on. Ja onhan siellä bensan hintakin ihan toista kuin meillä.
Polttoainekulujen nousemista pilviin hieman pohdin, mutta toisaalta full-size jenkkiauto vie äkkiä saman kuin nuo euro/japsi SUVit joita vuokraamoilla on. Ja onhan siellä bensan hintakin ihan toista kuin meillä.
Menolento on Tampereelta Tukholman kautta NYC:iin. Sitten
aikanaan välilento San Franciscosta Dallasiin ja sieltä paluulento Chicagon ja
Tukholman kautta taas Tampereelle. Arvostan sitä ettei tarvitse juuri roikkua
kentillä, mutta koneen vaihdoissa ei ole ainakaan ennalta mitään paniikkia.
Samoin tamperelainen arvostaa aina sitä, ettei tarvitse matkustaa Helsinkiin.
Minä suunnittelen ja tutkin reissuni yleensä hyvin. Suunnitelmat eivät saa kahlita, mutta pitäisin itseäni idioottina, jos nyt vaikkapa ajaisin ohi luostarista jossa on kuvattu Hitchcockin Vertigon kuuluisa tornikohtaus. Jos en sinne lopulta mene, se on toinen asia, mutta jos en tiedä sellaisesta mahdollisuudesta, olisin Hitccock fanina täysi idiootti.
Päädyin kerran pitkällä Euroopan reissullani lopulta Pariisiin ja siellä Pere-Lachaisen hautausmaalle samana päivänä kun Jim Morrisonin kuolemasta oli tullut päivälleen 40 vuotta. Oli melkoiset peijaiset! No hautuumaalla en tietenkään ollut sattumalta, mutta tuskin olisin antanut itselleni anteeksi, jos olisin typeryyttäni mennyt sinne vasta seuraavana päivänä. Tai jos en olisi sitten selvittänyt, että Morrison asui (ja kuoli) Pariiisissa samassa korttelissa missä asuin. Tämä kaikki oli The Doors fanille melkoista tuuria jonka oivaltaminen vasta myöhemmin kotona olisi korpenut aivan älyttömästi. Onneen ei voi aina luottaa, siksi ainakin yritän ottaa asioista selvää etukäteen.
Yritän esim. Los Angelesissa majoittua ainakin yhdeksi yöksi samaan hotelliin jonka ikkunasta samainen Morrison roikkui sormiensa varassa ikkunasta.
Minä suunnittelen ja tutkin reissuni yleensä hyvin. Suunnitelmat eivät saa kahlita, mutta pitäisin itseäni idioottina, jos nyt vaikkapa ajaisin ohi luostarista jossa on kuvattu Hitchcockin Vertigon kuuluisa tornikohtaus. Jos en sinne lopulta mene, se on toinen asia, mutta jos en tiedä sellaisesta mahdollisuudesta, olisin Hitccock fanina täysi idiootti.
Päädyin kerran pitkällä Euroopan reissullani lopulta Pariisiin ja siellä Pere-Lachaisen hautausmaalle samana päivänä kun Jim Morrisonin kuolemasta oli tullut päivälleen 40 vuotta. Oli melkoiset peijaiset! No hautuumaalla en tietenkään ollut sattumalta, mutta tuskin olisin antanut itselleni anteeksi, jos olisin typeryyttäni mennyt sinne vasta seuraavana päivänä. Tai jos en olisi sitten selvittänyt, että Morrison asui (ja kuoli) Pariiisissa samassa korttelissa missä asuin. Tämä kaikki oli The Doors fanille melkoista tuuria jonka oivaltaminen vasta myöhemmin kotona olisi korpenut aivan älyttömästi. Onneen ei voi aina luottaa, siksi ainakin yritän ottaa asioista selvää etukäteen.
Yritän esim. Los Angelesissa majoittua ainakin yhdeksi yöksi samaan hotelliin jonka ikkunasta samainen Morrison roikkui sormiensa varassa ikkunasta.
