HUOMENNA MATKAAN   (25.04.2016)

Maaliskuun jälkeen kevät mennyt lentämällä. No, huomenna sen pitäisi lennättää minut Tampere-Pirkkalasta Tukholman kautta Newarkiin.

Maaliskuun alun jälkeen on elämässäni tapahtunut kaikenlaista, isoa ja hienoa. Siksi olen iloinen, että jo syksyllä suunnitelin ja valmistelin reissuani niin hyvin, että viimeisen kahden kuukauden aikana ei ole tarvinnut tehdä juuri mitään. Ja silti, tekemistä tällaiseen 7 viikon reissuun riittää viimeiseen iltaan asti.

Nyt kaikki on kuitenkin kasassa, toivottavasti. Vaatteet mietin pitkälti siltä pohjalta, että suuri osa niistä menee roskiin siinä vaiheessa, kun normaalisti kuuluisivat pyykkikoriin. Alkumatkasta vältän siis pyykkäämisen ja ostan uutta tilalle. Mutta toki pyykkipäiviäkin tulee, joskus Washington DC jälkeen viimeistään, kun pääsen oikeasti tien päälle.
Pohjoiseen päin, ja etenkin Kalliovuorien suuntaan ajellessa täytynee hankkia myös lämpöisempiä vaatteita, mutta mahdollisimman vähän, etteivät matkalaukut täyty turhasta kamasta. Nimittäin loppumatkasta on odotettavissa reissun lämpimimmät kelit Arizonassa, Kaliforniassa ja Texasissa.
Autoon tavaraa kyllä mahtuu, mutta siirtymälennolla ja kotilennolla ei huvittaisi maksaa hirveästi ylimääräistä matkalaukuista. Toisaalta, tulee mitä tulee.

Muutama ihminen on sanonut, että ”toivottavasti kaikki menee hyvin”. Siihen olen vastannut, että missään nimessä kaikki ei tule menemään hyvin. Minulla harvoin menee edes viikkoa niin, että kaikki menisi hyvin, saat sitten oudossa ympäristössä jossa on muuttujia tavattomasti. Jotain menee varmasti pieleen, muuten odotukset ovat kohtuuttomia. Mutta ymmärrän tietysti, mitä ihmiset hyväntahtoisesti tarkoittavat.
Itse toivon reissusta samaa kuin kotonakin: pysyn terveenä, budjettiin ei tule ikäviä yllätyksiä, läheiset ja ystävät voivat hyvin ja että Pyrintö voittaa mestaruuden.

Päivittelen tätä ”blogia” satunnaisesti. En ole miettinyt mitään teemaa, mitä kirjoitan tänne, mitä Facebook seinälleni. Kirjoitan lähinnä itselleni, päiväkirjakseni. En tiedä pystynkö olemaan kiinnostava toiselle road trippiä suunnittelevalle, joka ei minua tunne. Tai kiinnostavatko kokemukseni ja niiden synnyttämät ajatukset edes kovin montaa ystävääni. Kirjoitan siis itselleni.

Laukut pakattu ja punnittu. Koneessa pääsen aloittamaan Seppo Jokisen uuden Komisario Koskinen kirjan, joten odotukset ainakin alkumatkalle ovat kovat.