Pääsin järkevään unirytmiin nopeasti ja sain nukuttua peräti 7:ään asti.
Aamupalareissulla pyörähdin lyhyen lenkin tässä lähikulmilla Murray Hillissä.
Näiden kulmien maamerkki on ilman muuta Grand Central Station, joka on paitsi todella hieno rakennus, myös erittäin toiminnallinen ja sieltä pääsee näppärästi melkein mihin vaan. Ja miksei tietysti ylivoimaisesti kaunein pilvenpiirtäjä Chrysler tower (parin korttelin päässä) tai kuuluisin Empire State the Talo (3 korttelia). USA:ssa osavaltioilla on lempinimet ja New Yorkin se on muuten Empire State.
Hetken jo mietin kumpi oli ensin, kana vai muna, mutta tuskinpa talo nyt olisi saanut nimekseen ”Empire state” jollei sitä statea jo olisi ollut olemassa.
Nämä kulmat ovat kokeneittenkin NYC kävijöiden mielestä parasta paikkaa katsella hotellia.
Alueella on myös paljon järkevän hintaisia ihan kelpo ruokailumahdollisuuksia. Ja löytyy sitten hienompaakin, jos pikkusormea kutkuttaa.
Viime reissulla 10 v sitten majoituin 10 korttelia ylempänä (upper midtown east), hotelli W:ssä, samaisen Lexington avenuen varrella. Siellä oli selvästi enemmän pelkkää toimistoa ja hotellia. Näihin kulmiin verrattuna tylsää aluetta ja hinnat paljon kalliimpia. Murray Hillissä liikkuu enimmäkseen kuitenkin paikallisia.
Pod39 hotellia uskallan suositella, jos siisti, moderni ja kompakti huone riittää. En ole varmaan koskaan ollut näin pienessä huoneessa, mutta en osaa sanoa mihin tilaa tarvitsisin enemmän. Käyn hotellissa lähinnä nukkumassa. Kaikki toimii: suihku on peräti tilava. Varustelu on oikein hyvä ja kaikelle löytyy paikkansa. Ja nykyään pitää arvioida myös Wifi: toimii oikein hyvin.
Moitittavaakin löytyy, kun haluaisin illalla hotelli palattuani käydä juomassa hotellin baarissa oluen ja tehdä suunnitelmia kaikessa rauhassa, niin se ei onnistu, sillä baari Salvation Taco on nyt kolmatta iltaa tupaten täynnä. No, ei kai voi moittia, jos ravintola on suosittu.
Tosin omituisen täynnä ovat olleet kaikki muutkin kapakat joissa olen käynyt, asiakkaana tai ovella.
Olin aika väsynyt eilisen jäljiltä. Niinpä aamupalan jälkeen arvoin niin kauan, että missä menen käymään ennen Pyrinnön viimeistä välieräottelua, etten ehtinyt enää mihinkään. Päädyin hakemaan kulmakaupasta six packin Samuel Adamsia ja sen viereisestä pizzapaikasta pari slicea. Peli Fanseatilta näkyi hyvin. Täytyy todeta, että Saaren Janin selostus ja Heinämäen Jurin kommentointi ovat kyllä Fanseatin ehdotonta parhaimmistoa. Täysin ammattilaistasoa.
Paikallisessa tv:ssä on muuten toista päivää pyörinyt pätkä kun coach Bobby Knight liittyi julkisesti tukemaan Donald Trumpia.
Pyrintö voitti, vaikka Seagullsit taistelivat ansiokkaasti. Finaalit alkavat maanantaina Kouvolasta. Minun pitäisi siirtyä siihen aikaan (klo 11.30 itärannikon kellon mukaan) New Jerseyn Asbury parkista kohti Atlantic cityä. Täytyy vähän viritellä.
Kun Pyrinnön finaalipaikka oli varmistettu, hyppäsin saman tien metroon ja suuntasin Battery Parkiin, kohti Ellis Islandin lauttoja. Se oli kuitenkin alun perinkin itselleni tärkeimpiä paikkoja NYC:ssä.
Lautta kulki yli Hudson joen, joka ei oikeastaan ole joki, vaan vesistö, koska se on syvempi kuin lahti johon se laskee. (Kuulemma tällainen määritelmä olemassa. Ainakin West Wingin snobbailevan presidentin Jed Bartletin mukaan)
Se kiersi Liberty Islandin kautta, mutta en poistunut muiden mukana laivasta vaan tyydyin kummastelemaan Vapauden patsasta laivasta, sen takapuolelta. Neiti Libertyllä oli sen verran väljä mekko, että eipä tuohon nyt voi sanoa mitään. Ja toisaalta, saisiko Vapauden patsaan persettä edes arvioida? Ei varmaankaan ole edes soveliasta häntä esineellistää, vaikka patsas onkin.
Ellis Island on Yhdysvaltojen historian merkittävimpiä paikkoja. Sen kautta on tullut n. 12 miljoona siirtolaista maahan. Ellis Islandilla maahantulijat kuulusteltiin ja ennen kaikkea heidän terveydentilansa arvioitiin, sillä maahan ei haluttu kulkutauteja. N. 2% lähetettiin saman tien takaisin Eurooppaan, osa joutui karanteeniin jossa mahdollisen taudin tilaa arvioitiin ennen päätöksentekoa.
Yksi heistä oli pikkupoika Vito Andolini, joka lähti orpona kotoaan Sisiliasta.
Ellis Islandin toisen kerroksen pääaulassa, rekisteröinti huoneessa, virkailija kysyi nimeä ja kotipaikkaa. Väärinkäsityksen vuoksi Vito sai sukunimekseen kotikylänsä nimen. Näin alkoi Corleonen suvun saaga. Voin vaan kuvitella niiden ihmisten tunnemyrskyn jotka tulivat laivalla ja viikkojen matkan jälkeen näkivät Vapauden Patsaan ja pääsivät läpi Ellis Islandin tarkastuksista. Kummisetä II:ssa on liikuttava kuva, jossa pikku Vito istuu yksin eristyskopissaan ja katselee ulos Lady Libertyn suuntaan.
No kaikki tietävät, että tuo on Mario Puzon ja Francis Coppolan mielikuvituksen tuotetta, mutta se voisi aivan hyvin olla totta ihan sellaisenaankin. Ellis Islandin museossa on lukuisia ihan yhtä ihmeellisiä tarinoita.
Ellis Islandin kautta on Yhdysvaltoihin tullut eurooppalaisia, itä- ja länsi. Suurimpia ryhmiä olivat italialaiset (ml. sisilialaiset) sekä Euroopan juutalaiset. Irlantilaiset olivat myös yksi suurimpia ryhmiä, kuten mm. Bostonissa hyvin tiedetään. Skandinaviastakin kulmille tuli paljon uusia.
Kiinalaiset tulivat maahan San Franciscossa sijaitsevan Angel Islandin kautta. Hetken ehdin pohtia mitä kautta afrikkalaisyhteisö on tullut. Onneksi muutamassa sekunnissa ymmärsin, että heidän historiansa on ihan toisenlainen.
Ellis Islandilta suuntasin illan alkaessa hotellille suihkuun ja yhteen kelpo intialaiseen ravintolaan syömään.
Huomenna perjantaina luvassa sadepäivä. Täytyy suunnitella jotain kevyttä, sillä jalat tarvitsevat nyt armoa. Kun Brooklyniin menen lauantaina, luvassa on taas aurinkoa ja takuuvarmasti reippaasti kävelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti