Päivä 5: Brooklyn

Lauantaina oli vuodossa kovien odotusten Brooklyn. Alun perin suunnitelmissani oli tarkoitus myös yöpyä Brooklynissa, mutta hotellia jossa yhdistyisivät järkevä hinta ja sijainti, en löytänyt. Katselin jopa AirBnB:n vaihtoehtoja, mutta niissä(kin) ongelma oli joko oman vessan puuttuminen tai älytön hinta.
AirBnb:ssä ärsyttää myös kaikkien asukkaiden poikkeuksetta kehuvat arviot paikasta kuin paikasta. Se on huonosti tehty, kun asiakas ei voi olla ilmeisesti kriittinen, vaikuttamatta seuraavan majoittajan silmissä marisijalta.
Mutta niin tosissani Brooklyniin siis suunnittelin meneväni, että autonkin vuokrasin Prospect parkin kupeessa olevalta Hertziltä.

Brooklyn ylitti odotukseni. Ne kulmat joissa pyörin, olivat todella viihtyisiä ja persoonallisia.
Luonnollisesti en yhdessä päivässä nähnyt kuin pintaliipaisun tuosta Yhdysvaltojen yhdestä suurimmista kaupungeista (2,5 milj. asukasta), jos se nyt olisi oma kaupunkinsa.

Aamupäivällä pyyhkäisin metrolla East Riverin ali yhteen uusimmista trendipaikoista, Greenpointiin.  
 Sen kehitys teollisuuskortteleista ja puolalaisten vaatimattomasta asuinalueesta on alkanut kuulemma kymmenisen vuotta sitten ja nykyään se on hipsterien ja edelläkävijoiden suosikkialueita. Kyse on alueesta East riverin rannassa, Queensin alapuolella. Kun pillihousuiset risuparrat kyllästyivät maksamaan Williamsburgin korkeita vuokria, he alkoivat hakeutua Greenpointiin.
Minut Greenpointiin veti Mondossa ollut juttu jossa kerrottiin alueella olevan hyviä pubeja.
Tiesin toki Brooklynin panimon sijaitsevan siellä, mutta en tiennyt kuinka paljon niitä pienpanimoitakin sieltä löytyy. Minä kävin muutamassa.

Suunnitelmani oli erinomainen. Ensin pyyhkäisin Nassaun asemalle asti ja sieltä kävelin takaisinpäin rantaa pitkin Greenpointin asemalle päin. Tässä järjestyksessä, sillä olin tietysti tarkistanut aukioloajat.
Ensimmäisenä ovensa aukaisi Keg & Lantern (Brewing Company) jossa sain alea jossa todellakin maistui bbq ja kuulemma myös pekoni, jota tosin en itse osannut tunnistaa.  Hyvää oli, oikein hyvää, mutta pienen itsensä piiskaamisen jälkeen ymmärsin, etten voi juuttua klo 11.00 heti ensimmäiseen paikkaan.
Näyttävä oli myös tölkeistä rakennettu seinää. Itse en lötänyt samaa töliiä kahteen kertaan.

Jatkoin matkaa ajatuksena syödä kevyt lounas kuuluisassa Five leaves baarissa. Kuten pelkäsinkin, paikka löytyi helposti sillä, kun ulkona oli kymmeniä ihmisiä jonossa. Ja kun paikka näytti niin pieneltä, että osan näistä edelläni olevistakin olisi täytynyt syödä ja tulla ulos, ennen kuin saisin pöytää, niin luovuin toivosta.
 Toisaalta, kulinaarisesti pääkohteeni olikin Fette Sau (josta lisää kohta).

Sitten suunnistin vielä tuunaamattoman teollisuusalueen läpi rantaa kohti ja tulin Greenpoint Beer and Ale / Dirck the norseman nimiseen pubiin. Unkarilainen tarjoilijatyttö oli juttutuulella ja toi minulle oluen tasting menu tyyppisen pienten tuoppien lärvilaudan. Kolmesta tykkäsin kovasti, yhdestä vehnäoluesta en, kuten en yleensäkään.  Alkoi olla aika kivaa, joten oli pakko jatkaa matkaa.

Poikkesin ennen seuraavaa etukäteen scoutattua kohdetta levykaupassa. Academy Records on pyhittänyt toimintansa LP-levyille ja niitä oli paljon, todella paljon.
Yllättävää, että löysin pelkästään seinältä koristeista Terveet Kädet bändin levyn.
Ja heti perään Pekka Airaksisen levyn. Kummankaan tuotantoa en tunne.

Taustalla soi Muddy Watersin komea Fathers And Sons albumi. En tiedä johtuiko mahtava äänimaailma LP-levyjen taianomaisesta pehmeästä soundista vai jo useammasta juodusta oluesta, mutta meinasin ostaa levyn. Onneksi tajusin, etten voi raahata älppäriä mukanani matkalaukussa koko aikaa. Enkä muutenkaan kotona enää kuuntele LP-formaattia.

Välttääkseni heräteostokset ja muut tyhmyydet kävelin ennen seuraavaa pubia East Riverin rantaan Transmitter parkiin, josta oli hienot näkymät Manhattanille. Aurinko paistoi ja laiturilla oli mukava istuskella. Vaan jo kohta suuntasin Greenpointin viimeiseen täsmäkohteeseeni. Entinen merimieskapakka Achilles Heel oli sekin kokemisen arvoinen.

Gastro-pubin kokilla oli talon viereisessä pihassa nuotio pystyssä jossa hän savusti mm. kananmunia. Olut oli oikein hyvää ja taas vakavasti harkitsin jos jätänkin muun osan Brooklynistä toiseen kertaan. Vaikka huomenna ehtisin aamupäivällä katsomaan tuota downtownia, niin matkalaukkujen kanssa sitä ei tietenkään ollut järkeä edes ajatella.
Marssin siis kiltisti metrolle ja siirryin pari pysäkinväliä Williamsburgiin ja siellä legendaariseen Fette Sau ravintolaan, jota suosittelevat kaikki tv-kokit sekä Huhtisen Hande, jonka tiedän ymmärtävän millaisiin paikkoihin haluan. Hande on auttanut ja neuvonut minua monissa asioissa reissuni suhteen. Metsästin mm. adaptereita kun itselläni oli vain yksi ja kun ladattavaa pitkässä reissussa riittää. Hande vinkkasi, että jos otankin vain yhden adapterin ja siihen jatkojohdon, johon sitten liitän muut virtajohdot.
Yksinkertaista, mutta nerokasta. Otin Fette Saussa toisen tuopin Handelle.
Mutta sitä ennen marssin lihatiskille jossa on esillä monenlaista erinomaista laatua olevaa lihaa josta saa valita vähän kuin ruotsinlaivalla seisovan pöydän lihanleikkaajalta. Valitsin tietysti ylikypsää bbq-possun niskaa, ribsejä ja härän kieltä. Bulls Language ehdoton suosikkini, mutta tosi hyviä nuo muutkin.
Muistaakseni Hans Välimäki suositteli lisäkkeeksi talon saksalaista perunasalaattia, mutta se jäi pääosin syömättä, en pitänyt.  Mutta liha on paikan juttu ja se oli luvatusti priimaa.
Suosittelen minäkin ehdottomasti, jos käyt NYC:ssä, suuntaa Williamsburgiin jo pelkästään Fette Sau:n takia.

Se oli täsmäpisto, jonka jälkeen lähdin heti metrolla Prospect parkiin. Park Slopea on kehuttu yhdeksi halutuimmista asuinalueista. Olihan siellä nättiä ja rauhallista. Siinä määrin, että minua alkoi nukuttaa.

Kävin esitarkistamassa autovuokraamon josta huomenna menen hakemaan parhaan ystäväni, ratsuni  seuraavaksi 6 viikoksi. Ei tarvitse huomenna etsiä matkalaukkujen kanssa.

Viimeinen kohde oli Brooklynin downtown ja Brooklyn bridgen ympäristö. Sielläkin hyväkuntoisia ja hienoja vanhoja taloja, viehättäviä pikku kuppiloita, ehdottomasti näkemisen arvoinen ympäristö. River cafeen edessä (sillan alla) oli sen verran tiukan näköisiä pukuagentteja, ettei edes lähelle, saati sisälle, viitsinyt mennä yrittämään. Monista elokuvista ja mm. Sopranosista tutussa ravintolassa olisi ollut kyllä kiva käydä, mutta ainakin nyt tolkuttoman turistimäärän takia täysin mahdotonta.

Kävelin sillan yli ja hyppäsin metroon.
Sunnuntaista tulossa mielenkiintoinen päivä, kun varsinainen road trip vasta alkaa.