Päivä 38:  The Riot House

Tänään erityisen merkityksellinen päivä. Suunnitellusti siirryin merenrannasta, Venice at the beachin sympaattisesta pienestä hotellista upeaan ja reissun ylivoimaisesti kalleimpaan hotelliin.
The Andaz …  en edes tiedä tämän oikeaa nimeä on kuitenkin hotelli jossa kenties enemmän kuin missään muualla olen halunnut majoittua. Legendaariseen The Riot House lempinimellä paremmin tunnettuun hotelliin liittyy niin merkittävää osa rockiin liitetystä örvistelykulttuurin synnystä.

Se sijaitsee Hollywood Hillsin rinteessä Sunset Boulewardin varrella jonka 1930-luvun loisteliaat yökerhot alkoivat saada 1960-luvulla saada enemmän ja enemmän rock-bändejä esiintyjäkseen. Syntyi myös uusia rock-klubeja kuten The Roxy.

Whiskey A-Go-Go:n, Roxyn ja muiden vierailevat bändit ottivat 1963 rakennetun (aluksi Continental Hyatt tms nimeltään)  hotellin majapaikakseen ja samalla paikalliset bänditkin alkoivat käyttää tätä leikkikenttänään (”playground” lukee hotellikirjassa!).

1966 The Doors sai kiinnityksen Whiskeyn house-bandiksi ja silloin aiemmin kaveriensa nurkissa asunut Jim Morrison asui täällä pitkään, kunnes lensi ulos ja sai porttikiellon roikuttuaan sormiensa varassa parvekkeelta, Sunset blvd:n yläpuolella 10 kerroksessa. Ennen huoneissa oli parvekkeet, mutta nykyisin ne on lasitettu ja tässä missä nytkin kirjoitan on tällainen hauska näköalapaikka huoneen jatkeena.
Varmaan noita Morrisonin tempun uusijoita on riittänyt, joten lasitus on oikein hyvä ratkaisu.
Sitä paitsi tässä on ihan järjettömän hieno istua ja katsella mieletöntä auringonlaskua Los Angelesin ylitse.
Spotifysta tulee Strange Days ja kalifornialainen punaviini on hyvää…

Toinen myöhempiin sisustuksellisiin ratkaisuihin vaikuttanut yhtye oli ihan yhtä paljon fanittamani Led Zeppelin.  The Riot House on juuri se hotelli josta aikoinaan alkoi se rokkibändeihin liitetty hotellihuoneiden tuhoaminen ja muu örvellys.  Led Zeppelin majoittui täällä aina Los Angelesin seudulla käydessään ja varasi useamman kerroksen käyttöönsä. Juuri täältä Bonzo Bonham, Keith Richards ja muut heittelivät telkkareita kadulle. Zeppelinien kiertuemanageri ajeli hotellien käytävillä moottoripyörillä yms. hauskaa.

The Riot Housen hotellikirjassa, jossa siis yleensä kerrotaan aamupala-ajat, pesulakuviot yms, todetaan lopuksi, että hotelli on täysin lasitettu särkymättömällä teräslasilla, tv:t on pultattu kiinni ja he myös haluavat muistuttaa, että heillä on tiedossa luottokorttini numero. Hauskaa, tyylikästä.
Sunset Boulewardin varrella on siis merkittävä määrä rockin historiaa muutaman sadan metrin matkalla. Kävelin ohi klubien, The Viper Roomin, Comedy Clubin, Whiskeyn, 9000-talon ja The Roxyn jonka vieressä on myös hyvin kuuluisa Rainbow bar, jonka tunnetuin vakiasiakas oli viime syksynä yllättäen kuollut Lemmy Kilmister.
Lemmyllä oli oma paikka, vähän kuin Lammin Rapella Salhojankadun pubissa, josta hän näki koko baarin, silti vähän omassa kulmassaan. Lemmyllä oli elektorinen tv-ruudun näköinen pelikone tiskillä edessään, jota hän kävi pelaamassa kuulemma lähes päivittäin.  Kastelin kukat, join muutaman tuopin Lemmyn muistolle. Motorhead oli minulle kuitenkin tavallista tärkeämpi bändi.
Motorheadista rokki-innostukseni lähti. Jostain syystä ostin 1980-81 (?) heidän kasettinsa No Sleep ’til Hammersmith ja se kolahti totaalisella melullaan niin, että menin saman tien heidän keikalleen Helsinkiin. Matkustin sinne jollain yhteiskuljetuksella Tampereen Keskustorilta  ja bussissa kaikki muut olivat kännissä ja karmea meno koko ajan. Heiluin selvin päin mukana ja hypin penkkien päällä Nordensköldin kadun jäähallissa siinä kuin muutkin. Kirjoitin tästä rokkikokemuksesta 8-sivuisen aineen josta Kannilan Jorma antoi 10+.  Jorma näki innostuksen ja ruokki sitä.
Siitä elämänkokemusten ylös kirjoittamisesta tässä vieläkin on kysymys. Jorma oli poikkeuksellisen hieno opettaja. Katson Los Angelesin pimentyneelle taivaalle ja lainaan kirjailija Jorma Kannilan suosikkiriviäni:
”Tähdet antautuvat symboleiksi ja avaruus huimaa”
Muuten Lemmykin teki bändinsä nimibiisin Motorhead akustisen kitaran kanssa Riot Housen parvekkeella.
Little Richard asui täällä pysyvästi 80- ja 90-luvuilla. The Who oli historiikin mukaan vakivieras ja –ongelma.
Kun Robert Plant tuli uudistetun ja rempatun hotellin avajaisiin, 30 vuotta myöhemmin, ja kun johtaja kertoi, että tv:t ovat olleet kiinni pultattuja siitä lähtien (viittasi vanhoihin aikoihin), oli Plant vastannut:
” You know, that TV, it landed straight in the back of an El Dorado”.
Tarkoitti kai, että nuo tapahtumat toivat bändille sellaiseen maineen joka muuttui rahaksi, vaikka laskua paikanpäällä syntyikin.

Hotelli Andaz West tms on nykyään tyylikäs hotelli jossa on erittäin viihtyisä uima-allas alue katolla josta näkee rinteen hienoimmat talot ja toiselta puolen kaupungin yli lähes meren rantaan asti. Tai näkisi ilman tuota saastesumua. Makasin alkuillan auringossa, uin, join kaljaa ja luin siellä Komisario Koskista taas pari lukua. Sivusilmällä vilkuilin miltä L.A.Woman näyttää nykyään.

Andaz Westissä on huippupalvelu ja hinta, mutta hienoa, että ymmärtävät tunnustaa erikoisen historiansa. Emmin alkuviikosta josko peruisin hotellin sillä yksi yö maksaa 3 krt sen mitä muut paremmatkin hotellini, mutta olen niin onnellinen, että tulin kuitenkin tänne. Onhan tämä jotakin!!

Istun entisellä parvekkeella, nykyisellä maisemajatkeella tai mikä lie. Katselen alas öiselle kaduille ja laulan Jimin mukana ohikulkeville pikkumustissa keikutteleville
Are you a lucky little lady in the city of light
Or just another lost angel, city of night

Jatkavat vaan matkaa, kuurot ja koppavat.

Moottoripyörällä ajo kielletty. Nykyään.

Hienostohotelli on ylpeä juuristaan.

Tämän taideteoksen saa myös postikorttina. Liittyy rempan jälkeiseen uuteen tulemiseen.

Robert Plantin kultaiset kiharat aulan taideteoksessa.

Näkymä huoneestani 6.kerroksesta. Hotelli on Hollywood Hillsin rinteessä ja downtown on nimensä mukaisesti vähän alempana.

Tai oikeastaan keskusta tuolla vasemmalla. Tosin se on yhtä suhteellista kuin Espoon keskus.

Kuulemma LA: korkeimmalla oleva hotellin uima-allas. Täällä pidetty legendaarisia allas bileitä. Kannattaa googlata esim. The Riot House

Tuli kotoinen olo kun hotellissa Otisin hissit ja asiakkailla mahdollisuus ostaa huoneesta Eero Aarnion muotoilua mukaan.

Parvekkeista on tehty maisema/oleskelualueet. Jos kyllästyy maisemiin, voi välillä katsoa pikkutelkkarista paskaa tv-ohjelmaa.

Sunset Boulewardilta sunset merelle päin

Whiskey a-go-go:hon pääsin vilkaisemaan roudauksen aikana sisään oviaukosta. Pienihän se suhteessa mielikuviin. Lava jossa Jim riehunut siinä heti oikealla, parvi melkein päällä...
Sääli että tänään joku trash metal bändi, ei minua varten.

Whiskeyn takapiha jossa Doors teki käytännössä levytyssopimuksensa

Aita jolta Moŕisonia kutsuttiin Oliver Stonen leffassa tapaamaan Elektran väkeä

The Wiper Room on tuoreempi, mutta kuuluisa rockk-klubi. Ex omistaja Johnny Depp on tuttu nimi, mutta en tunne töitään.

Lemmyn kantapaikka

Kaveri istuu Lemmyn paikalla. 

Dan Aykroydin perustama The House of Blues Sunsetilla Riotia vastapäätä ei pärjännyt. Suljettu.