Päivä 47: Kun yö ja päivä vaihtavat paikkaa

Ensimmäinen neuvo: jollei aivan pakko  älä koskaan ota lomalla lentoa joka lähtee aamulla ennen klo 8.00. Ei nimittäin ole mitään järkeä, että lennät uuteen paikkaan ja perille päästyäsi sinun pitää mennä nukkumaan. Ostat siis kaiken tavallaan päivää liian aikaisin: hotellihuoneen nukkumiseen, vuokraat auton seisomaan parkissa, pönttö sekaisin  syöt kalliissa aulabaarissa tms. tyhmiä päätöksiä.

No kai minä tämän jo tiesin, mutta silti suostuin moiseen lentoon, kun koin sen niin pieneksi osaksi kokonaisuutta. No joo, sen verran puolustelen tyhmyyttäni, että kun lentoja varasin yhdessä matkatoimiston kanssa, niin kuvittelin saavani San Franciscosta halvan lentokenttähotellin alle 50$, jolloin olisi tohtinut mennä nukkumaan ihan muutamaksi tunniksikin ja matka kentälle olisi ollut hyvin nopea. Sitten kävikin ilmi ettei SF:sta halpoja lentokenttämotelleja niin vaan löytynytkään, kuten melkein kaikkialta muualta.

Valvoin siis perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään klo 17.00 asti käytännössä ilman silmäystäkään unta. Kun pääsin Dallasiin olin aivan rikki. Onneksi Dallasin Hertzissä oli osaava ja mukava autovuokraamon neiti joka osasi ensimmäisenä koko matkan aikana osasi pari sanaa myös suomea: ”kiitos,kiitos” tuli aikas luontevasti. Kielitaidon ja Tampereen tunnistaminen johtuu siitä, että hänen äitinsä asuu Jyväskylässä ja yksi hänen suomalainen ystävänsä on tulossa tänne ihan kohta. Hän oli afro-amerikkalainen alle  30 v nainen jolla oli afro-kampaus. Sellainen jota olisi Osmonmäessä katsottu 70-luvulla katsottu julkean pitkään. Tämä neiti  poikkesi San Franciscon auton palautuksen  sinänsä oikein sympaattisesta rouvasta siinä, että tämä ei säheltänyt vaan osasi asiansa.

Nyt sain autokseni Chryslerin Malibun joka on ihan ok peli varmaan, mutta lattialle istuminen ja sieltä nouseminen tuntuu nyt SUV:n jälkeen tosi oudolta ja hankalalta. Toinen ohje: ainakin road tripille kannattaa ehdottomasti valita korkea auto, SUV-tyyppinen. En huomannut tuon Rav4:n  vievän polttoainetta sen enempää kuin muutkaan.

Hotellin varasin jo totuttuun tapaan Booking.comista lentokentällä autoon päästyäni. Minulla ei ole täällä sijainnilla niin kovin suurta merkitystä kun kaikkialle menen kuitenkin autolla. En kuitenkaan väsyneenä halunnut ottaa riskiä joutua epäsiistiin läävään lomani huipennukseksi, joten otin muutaman kympin kalliimman hotellin Hyattin oikeinkin hienon huoneen. Selvästikin bisnesshotelli koska nyt viikonloppuna täällä ei ole sellaista väkeä kuin henkilökunnan jäykkyydestä ja puitteista voisi olettaa.

Booking.com on näistä hotellisovelluksista mielestäni ylivoimainen. Puheet suoraan hotellista varaamisesta ja halvemmalla saamisesta ilman välikäsiä, ei minun kokemusteni perusteella toimi ainakaan USA:ssa enkä ole Euroopassakaan huomannut suoran varaamisen tuoneen koskaan mitään etua. Booking.com kilpailuttaa hinnan puolestani ja ainakin täällä olen aina tiskiltä kysyessäni ja tingatessanikin saanut aina ihan saman hinnan. Ja eiväthän he sen Bookingin hinnan alle oikein voi mennä, kun ihmiset kuitenkin vetoaisivat siihen. Lisäksi Bookingin kautta saa useimmiten vielä harkinta-akkaa, eli maksuttoman peruutuksen. Nyt jo pitkään olen saanut myös 10%alennuksen kun varauksia on ollut useampi. Onhan noita muitakin varausohjelmia, mutta minusta Booking on selkein, vertailu helpointa ja asiakaspalautteet uskottavia. Lisäksi tuo peruutusmahdollisuus. Joitain kalleimpia ennakkovarauksia Suomesta tehdessäni tsekkasin myös Trivagolta onko hintaeroja jonkun toisen varauskoneen kautta. Ei tullut minua vastaan, ainakaan  niissä hotelleissa joita harkitsin. Mutta jos mielessä on vain pistoreissu johonkin ja tietty hotelli, niin tietysti kannattaa katsoa muittenkin hinnat.

Dallasiin päästyäni kävin syömässä hotellin viereisessä yksityisessä burgerissa, jälleen todella hyvä. En ymmärrä miten Mäcit ja burgerkingit voivat täällä kannattaa, kun usein vieressä on paljon parempi, ei yhtään kalliimpi paikka, jossa saa laatua.
Sitten kaupasta juotavaa jääkaappiin. Meinasin vanhasta muistista ostaa lavallisen vettä mutta tajusin  olevani täällä enää muutaman päivän. Se täällä poikkeaa, että hotellista riippumatta, minibaari/jääkaappi on aina tyhjä. Eivät oletakaan, että ostaisimme heidän kalliita juomiaan eikä kirjanpito lyö leiville. Fiksua. Ainoa paikka jossa oli juotavat oli Riot House (LA) mutta ne taas kuuluivat hintaan. Eli nolostelematta voi Yhdysvalloissa siis kantaa muualta tuotuja juotavia huoneeseensa.

Hotelliin päästyäni kävin nukkumaan. Tai siis nukahdin. Heräsin käydäkseni alakerran baarissa pastalla ja nyt uudestaan nukkumaan. Huomenna tärkeä päivä kun täytyy ratkaista pitkään täkäläistä yhteiskuntaa repinyt JFK:n murha.