sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Päivä 41:  Big Sur

Heti alkuun korjaus päiviin. Olin mennyt sekaisin ja elänyt saman reissupäivän numerolla kahdesti. Korjailin niitä ja nyt oli siis jo päivä nro 41.

San Simeonin motellin aamiaisella terassilla jo katselin, että sumua ei ollut kuten ennen. Pilviä toki, mutta se nyt pienempi paha. Nautin paahtoleipäni ja pakkasin kamat autoon. Olen muuten varsin harjaantunut siinä hommassa. Toistaiseksi en ole unohtanut vielä mitään. Tärkeimmille tavaroille on omat paikkansa, jotka helppo tarkistaa.
Pääsin PCH:n parhaalle osuudelle heti aamusta ja täytyy todeta, että onhan Highway 1 aivan mielettömän hieno tie. Varsinkin tämä osa jonka näin. Ilman sumua.

Kuvat puhuvat taas parhaiten puolestaan. Kuvateksteissä faktoja ja tunteita.

Piedras Blancas. Ihan kohta San Simeonin jälkeen on uskomaton ranta johon kokoontuu ilmeisen jatkuvasti satoja meri elefantteja. 

Niiden seuraaminen sai nauramaan ääneen. Mietin ääntelyn takia, pitäisikö autosta hakea vähän närästyslääkettä, kun kaverien ääntely muistutti röyhtäilyä.
Muutenkin ne olivat inhillisiä. Ne änkivät makaamasn toistensa sekaan ja sitten joku älähti, mutta siihen se yleensä jäi.

Ne lapioivat onnettomilla käsillään hiekkaa päälleen.

Aina välillä joku piti vähän älämölöä. Niitä olisi tosiaan seurannut pitempäänkin, mutta maantie kutsui.

Sumu otti roolia siellä täällä.

 Pfeifferin laaksosta lähti patikointipolku meren rantaan, pikkuruiselle vesiputoukselle, mutta muuten todella kauniille paikalle.


Vesiputous on tuo noro kuvan keskustasta vähähän vasemmalle.

Vaan maisemat kohdallaan
Entisenä jakelun ammattilaisena en voinut olla pohtimatta, kuka saa piirin Highway 1?

Toinen patikointi Andrew Moleran puistossa oli vielä kiinnostavampi. Se alkoi kahlaamisella joen yli.



Sitten viidakkoa, jossa näin kaksi käärmettä. Vaikka yökötti niin ihmeen vähän pelkäsin.


Retki meren rantaan. Polku johto "autiolle" rannalle jota ei ollut siibotgu mereltä kulkeutuneesta luonnonromusta.
Ja poislähteissä paluuretki alkoi taas kahlaamisella.





Big Sur on ylivoimaisesti se hienoin osa PCH:ta.

Matkalla Montereyhin maisemat olivat kohdallaan.


Montereyn Whisherman's
i

...katseltiin näkyykö valaita. Pari pientä bongasin, jos nyt olivat valaita.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti