Päivä 14:  Rokkia ja autoilua

Aamu Youngstownissa valkeni varhain, koska motellin peitossa oli keskellä sellainen tahra, jota en osannut tunnistaa mikä se on, jouduin pitämään pelkkää lakanaa peittonani ja kuitenkin koko ajan oli pelko että unissani tungen sen suuhuni. Tai siis suuni siihen. 

Myös suihku jäi väliin, kun ei tullut mieleenkään mennä edes lähelle suihkuverhoa.  

Vaan olihan siellä kaapelit-tv, suorat puhelinlinjat ja vesisänky.

Voi olla, että menen konkurssiin, mutta enää en tällaiseen luukkuun ainakaan tarkoituksella majoitu.

Ajoin vielä Youngstownin läpi, mutta ei siellä ollut mitään kuvattavaa. Vaikka sen eilisen huoltiksen äijän motelli suositus ei osunut makuuni, niin siinä hän oli oikeassa, ettei täällä ole yhtään mitään.

Pieni valo tunnelin päässä on kaupungissa sijaitseva yliopisto, jota muistetaan mainostaa jokaisessa lyhtypylväässä. Parhaiten Youngstownin tilaa kuvasivat erittäin huonokuntoiset tiet. Ihan pääväylätkin kaupungin sisällä olivat kamalaa perunapeltoa. Mutta jotain tällaista kokemusta tulin hakemaankin, että sikäli olin tyytyväinen.

Ajelin suoraan Clevelandiin jonne saavuin 1,5 tunnin ajon jälkeen sopivasti klo 10.00 kun Rock and roll Hall Of Fame avasi ovensa. Museoon maksoi sisään 24$ joka tuntui vähästä aikaa oudolta kun olin jo tottunut Washingtoniin, jossa kaikki museot yms. kohteeni olivat ilmaisia.

Hall of Fame rakennus on hieno ja mielenkiintoinen. minua häiritsi kakofonia, kun jokaisen bändin kohdalla, jonka tavaroita oli vitriinissä, soi sen musiikki. Ja kun niitä oli useampia samassa huoneessa niin meteli otti korviini. Museossa oli muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia: laulutekstien luonnoksia, Hendrixin lapsuuden ajan piirroksia jenkkifutareista, Prince baseball kypärä päässä, U2:n managerin markkinointikirje ihan alkuajalta (kun se esiintyi vielä nimellä The Hype), tolkuton määrä kitaroita blues-äijiltä tuoreempiin yrittäjiin.  Sekä tietysti rättejä valtava määrä.

Pink Floydin The Wall albumista ja kiertueesta oli näyttävä osasto. Sopiihan se tietysti aiheeseen kun levy oli niin visuaalinen (elokuva ja kaikki).

Vähän museo jäi minulle pettymykseksi, mutta nyt jälkikäteen varmaan enemmän sen takia ettei minulla ollut kuin 2 tuntia aikaa pysähtyä sinne. Oikeastaan olisi toivonut voivansa kaikessa rauhassa istua katsomaan isolta kankaalta ja loistavalla äänentoistolla niitä konsertteja joita Roc and roll Hall of Fame ympärille on pidetty. Todella kovia nimiä ja hyvin tuntui svengaavan ne joita hetken ehdin katsomaan. Lähtiessäni emmin hetken oikaista nurmikon poikki, kun oli niin hienosti hoidettu, mutta paskat: tätä on rock’n’roll ja tamppasin oikein menemään!

Clevelandista en osaa sanoa siis valitettavasti mitään. Paitsi että ohitustiet vetivät maanantaina puolen päivän jälkeen oikein hyvin.

Tuuppasin n. 270 mailia (435 km/ reilut 5 tuntia) yhdellä pysähdyksellä. Reitti kulki Greta Lakesin, tai oikeastaan vain Lake Erien rannikkoa Toldoon, josta tulleja vältellen navi ohjasi minut tielle  Intesrtate 70 jota sitten riittikin maaliin, South Bendiin Notre Damen yliopistolle, asti.  Matkalle osui yksi ydinvoimala sekä läjä kyliä joissa kymmeniä McDonaldseja ja muita pikaruokaloita aina kun vähän isompi kylä osui kohdalle. Mutta pääosin molemmin puolin oli peltia. Ensin Ohiolaista peltoa, loppumatka Indianan peltoja. 

Huvittavin näky taisi olla kun Angola nimisen pikkukaupungin kohdilla vastaan tuli lukuisia Amishien hevosvaunuja. Amishithan tunnistaa tuuheasta parrastaan ja körttiläisen tyylisistä vaatteista. He pyrkivät elämään, kuten vanhaan hyvään aikaan, ilman esim. autoa. Siis kuten minäkin kotona. 

Tiesin myös että heitä ei saa kuvata, ainakaan niin että kasvot näkyvät kuvassa. 

Olin ajaa ojaan kun jäin tuijottamaan yhden vastaantulevan hevoskärryssä oli kiinni traileri-peräkärry ja siinä pieni moottorivene!  Tai soutuvene jossa oli kuitenkin muutaman hepan peräprutku kiinni.

Mitenkähän tuo suu siihen lahkolaisuuteen, jos auto ei sovi?

Pysähdyin jo tien sivuun kääntääkseni ympäri, mennäkseni ottamaan kuvan, mutta sitten ajattelin että kun en ole ihan varma siitä kuvauksesta, onko se kielto kaikilla vain kasvot vai joillain kokonaan, niin annoin olla.

 

Ajoin suoraan Notre Damen yliopistolle ja siellä ”kirjakauppaan” jossa tiesin olevan heidän fanituotemyymälänsä. Ja melkoinen liike tuo olikin!  Semmoinen Stockan yhtä kerrosta vastaava neliöiltään (ei ehkä ihan) ja täynnä yliopiston paitaa, takkia, housua, verkkaria, hupparia, lippistä… Aikanaan Floridan yliopiston kauppa Gainesvillessa teki vaikutuksen, mutta tämä oli vielä selvästi isompi.

Yliopistolla on vahvat irlantilaisten perinteet ja sen tunnuslause urheilussa onkin ”Fighting Irish”

Yliopisto on yleensä yksi parhaista korisyliopistoista, samoin jenkkifutiksessa ja lacrossessa.

Minä tulin Notre Dameen kahdesta syystä. Jostain syystä tuo irlantilaisuus meininki on kiehtonut minua eikä sitä yhtään vähentänyt kun West Wing sarjan fiktiivinen presidentti Jed Bartlet ilmeni käyneen tämän yliopiston ja hänelle muisti puolustusvoimien ylipäällikkö aina kertoa väliaikatilanteet korismatseista, vaikka kesken tilannehuoneen palaverin.

Mutta tämä siis yksi syy siihen, miksi matkustan yksin. Tuskin kukaan olisi tehnyt tätäkään mutkaa jonkun kuvitteellisen hahmon muka-opiskelupaikan tarkastaakseen.

Nyt minulla on aikalailla samanlainen swetari kuin presidentti Bartletilla ja vähän muutakin ND-rättiä, niin taas on yksi tavoite saavutettu.

Samaa tahtia kun uusia tulee, heitän roskiin mukanani tuomia vanhoja rättejä. Hyivn on suunnitelma pitänyt. Ja se on pitänyt myös siltä osin, etten ole ostanut mitään sellaista jonka saisin muualtakin.

Paitsi jos saan sen niin halvalla, että voin huoletta jättää sen San Franciscoon aikanaan.

Osasin matkalla säästää Verizonin nettini virtaa, joten saatoin rauhassa Notre Dameen päästyäni katsella majoitusta. Löysinkin samasta kylästä erinomaisen ja käsittämättömän halvan Resort tyylisen asunnon joka on täysi kaksio keittiöineen. Ja kuitenkin hotelli/motelli. Aivan huippupaikka. Ja ND kamaa täynnä!

Nyt kunnon yöunet puhtaissa petivaatteissa. Aamusta koitan vielä päästä käymään yliopiston koriskenttää katsomassa, poikkean tuossa ihan vieressä Michiganin puolella, niin saan keinotekoisesti yhden bongatun osavaltion lisää. 

Takana on 6 (+DC joka ei ole osavaltio), mutta kaikkiaan niitä pitäisi tulla tällä reissulla yli 20.

Sitten suuntaan Chicagoon, jonne on 2 tunnin ajo/100 mailia, ja jossa vietän 2 päivää.

Tietääkö kukaan Chicagosta hyvää itsepalvelupesulaa?