Monumentaalinen päivä. Se alkoi Durangosta ja päättyi auringonlaskuun Monument Valleyssa.
Matkalla Mesa Verden muinaiset asujaimistot ja 4’s corner.
Durango on legendaarinen lännenkaupunki Coloradon eteläosassa. Se on tunnetuin rautatiestään, joka toi työväkeä ja onnenonkijoita niin idästä kuin syvemmällä vuoristossa sijaitsevasta Silvertonin kylästä, jossa oli paljon malmin louhintaa ja kullankaivajiakin. Vuoristossa sijaitseva Silverton oli erittäin hankalien yhteyksien päässä, ja on muuten edelleenkin ihan haastava tie, jos katsot eilisiä kuviani, joten rautatie oli merkittävä ihmisten ja malmin kuljetusten kannalta.
Rautatie oli tietysti myös houkutteleva kohde villin lännen viimeisille lainsuojattomille. Butch Cassidy ja Sundance Kid ryöstivät junan vuorilla ja ovat kaupungin ns. suuria nimiä. Durangossa on tehty lukuisia muitakin elokuvia, mm. suomalaittain tuttu Renny Harlinin Cliffhanger on osittain kuvattu siellä. Täytyykin katsoa elokuva uudestaan, jos näkyy tuttuja maisemia.
No minä sain saaliiksi Durangosta kesähousut. Ne olivatkin tarpeen kun odotetusti ilmasto vaihtoi kahden päivän aikana radikaalisti. Tänään oli vuorillakin t-paita keli kun Yellowstonessa ei voinut kuin hetkittäin tuulensuojaisessa paikassa edes ajatella. Tuulikin oli jo kesäisen lämmintä. Nyt ainoan vilustumisvaaran aiheuttavat tehokkaat ilmastoinnit.
Durangosta on lyhyt matka (vajaa 30 min) Mesa Verden kansallispuistoon. Mesa Verde on tunnettu alkuperäisväestön muinaisista asutuksista jotka on louhittu luoliksi jylhien kallioiden suojaan vuoriston soliin. Minä olin tältä osin suunnitellut reissuni huonosti kun olin kuvitellut että saan sieltä jotain irti muutaman tunnin pysähdyksellä. Mesa Verde on hieno paikka ja ansaitsi sekä vaatisi 1-2 päivän pysähdyksen. Siis vinkkinä muille, jotka tänne suuntaavat, varaa aikaa. Sain kyllä joitain kuvia, mutta kun ainoa luolasto/asujaimisto johon olisi päässyt ilman opastettua puolipäiväretkeä oli suljettu kivien putoiluvaaran takia, niin kokemus jäi vastarannalta otettuihin otoksiin.
Tiedoksi myös, että tähän kansallispuistoon ei ole useampaa porttia vaan ainoa sisäänkäynti on pohjoispuolella, Durangon suunnasta tulevan tien varressa. Kun oikeastaan kaikki tapahtumapaikat ovat toisessa äärikulmassa, niin aikaa kuluu myös puiston läpi ajamiseen, tosin jälleen hienoista vuoristoteistä ja maisemista nauttien. Mutta aikaa siihen menee n. 45 min.
Mesa Verdesta suuntasin kohti Monument Valleyta, mutta poikkesin, kun kerta kulmilla olin myös Four Corners monumentilla. Kyseisellä preerialle pystytetylle laitoksella ei ole minusta oikein mitään virkaa.
Kysymyshän paikasta, jossa voi esim. oikean jalan varpaat olla Arizonan puolella, kantapää Utahissa ja samaan aikaan vasemman jalan varpaat New Mexicossa ja kantapää Coloradossa.
Se on ainoa paikka Yhdysvalloissa jossa 4 osavaltiota risteävät keskenään.
Tosin olen lukenut jostain, että tämä kyseinen turistirysä on jonkun verran väärässä paikassa. Miksi näin olisi, sitä en ymmärrä koska tasan samanlaista aavikkoa riittää silmänkantamattomiin.
Monumentilla ei ole kuin peruspalvelut ja sitä ympäröi kojut joissa intiaanit myivät korujaan ja taikakalujaan.
Tulipa kuitattua New Meksiko tien päällä muutenkin, joten homma ei jäänyt tuosta mahdollisesta mittavirheestä kiinni.
Kahdesta mahdollisesta reitistä neljän kulmalta Monument Valleyiin valitsin muutaman minuutin pidemmän, mutta reitin joka lähestyy laaksoa eri suunnasta kuin missä hotellini on.
Buukkasin nimittäin eilen illalla reissun toiseksi kalleimman hotellin, joka sijaitsee ytimessä.
Näen sen terassilta suoraan nuo Vapauden patsaan, Mt. Rushmoren ja Golden Gate –sillan kanssa kenties monumentaalisimmat maamerkit koko mantereella. Ja aivan jokaisen road tripin pakollisen kohteen symbolit. No joo, Grand Canyon kuuluisi varmaan samaan sarjaan, mutta en tiedä onko siellä yhtä tiettyä kuvakulmaa joka olisi kaikkien kuvaama niin elokuvissa kuin yksityisillä kameroilla. Huomenna jatkan jo tutkimaan tätä asiaa.
Monument Valleyhin majoittumisen vaikutti se, että vähänkin järkevän matkan päässä olevat motellit olivat nekin niin ylihintaisia, että totesin saman tien pistäväni muutaman kympin lisää ja pääsen paikkaan jossa voin nähdä sekä auringonlaskun, että huomenaamuna sen nousun, avaamalla huoneeni oven. Nyt ehdin myös hyvin poikkeamaan Lake Powellilla ennen Grand Canyonille menoa, kun tänne tulemiseen ei kulu aikaa.
Hotelli, tai mökkikylä on upeassa paikassa aivan Navajo-rservaatin vieressä, aivan yhden punaisen vuoren alla Gouldingsin kylässä. Täällä on aivan uudet huippuvarustellut mökit, palvelut kirkkoa ja elokuvateatteria myöden. Respan navajo-tyttö, jolla oli avara kaula-aukko, mainosti kovasti että klo 20 alkaa joka ilta John Wayne elokuva ja hotellin asukkaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Hän kertoi ravintolan menevän kiinni klo 21.
Ihan tasan en ymmärrä, että paikassa jonka ainoa ja suuri juttu on mahtava maisema juuri siihen aikaan, he kuvittelevat ihmisten menevän elokuviin tai menevän syömään juuri silloin.
Minäkin totesin etten ehdi ravintolasta ulos auringonlaskuksi, joten hain paikallisesta pikaruokapaikasta hyvät eväät: herkullista friteerattua kanaa sekä ”navajolaisen tacon”, joka on papumuhennosta yms. tuoreleivän päällä). Ankara pettymys oli kuitenkin, kun olin kuvitellut katselevani auringonlaskua nauttien evääni muutaman oluen kanssa, tai punaviiniä maistellen, niin kumpaakaan ei myyty kummassakaan kylän kaupassa. Kysyin oikein, mutta ilmeestä päätellen ei olisi pitänyt.
Olisihan se pitänyt tietää, mitä tapahtuu kun intiaaneille annetaan viinaa. Ammuskeluksihan se menisi.
Epätodellinen olo. Kuin asuisi taulussa.
Tarkoitus herätä aamulla erittäin aikaisin katsomaan auringon nousu, siksi nyt yöpuulle.
Kämpässäni on olohuoneessa yksi iso vuode, makuuhuoneessa toinen samanlainen. Kummassakohan nukkuisi? Jos ajattelee asiaa turvallisuus näkökohta edellä, niin jos nukun taaemmassa niin sinitakeilla on paremmat saumat ehtiä ajoissa apuun, jos inkkarit hyökkäävät tuosta etuovesta. Toisaalta, jos sieltä hyökkääkin se respan tyttö, niin osaako etsiä takahuoneesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti