Päivä 24:  Lomapäivä Wapitissa

Aamu Wapitissa valkeni aurinkoisena. Nukun täällä paremmin kuin kotona. Aamiaiselle oli tullut naapuripariskunta kylään. Phil ja Mary (?) olivat myös mukavia ja ymmärsin heidän olevan paikalla koska he  huolehtivat elukoista kun isäntäni Rod ja Suzie lähtivät reissuun. Hekin olivat kovin kiinnostuneita minusta ja Suomesta. He suosittelivat päiväohjelmaani Buffalo Billin museota Codyssa. Siellä on kuulemma hieno Winchester-osasto. Phil kysyi millainen ase minulla on. Kerroin, ettei Suomessa rehellisillä ihmisillä ole asetta jollei harrasta metsästystä tai tarkkuusammuntaa. Hän käski kokeilemaan ammuntaa läheisellä farmilla, sanoin jättäväni väliin. Sitten puhuttiin armeijasta. Suzie ja Rod olivat sen verran fiksumpia ja vähän vaivautuivatkin kun arvasivat että yritän olla loukkaamatta. He vaihtoivat puheenaihetta, kertoen täkäläisittäinkin erikoisesta matkastani. Vaan kun kävi ilmi, että menen länsirannikolle, Phil totesi ”Los Angelesiin, siellä ainakin tarvitset asetta!” Vitsi mikä vitsi. Mutta kun mainitsin San Diegon, sain kuulla, että siellä on joku tosi hieno sotalaiva, jossa kannattaa käydä. Piti oikein heidän nähden kirjoittaa nimi muistiin. Ja samaan hengenvetoon, ”Älä vaan mene Meksikoon!”  Phil taitaa tietää jo ketä äänestää. Isännistäni en ole ihan varma.
Suzie oli melkein vesi silmissä heidän lähteissään, halusi ottaa kuvan heidän Facebookiinsa ja halata moneen kertaan. Harmitti etten osaa oikein suhtautua ja puhua riittävästi sitä amerikan smalltalkia. Tuskin vaikutin kuitenkaan tylyltä, sillä olin kyllä heille kertonut aiemmin kuinka etuoikeutettuja he ovat saadessaan elää tällaisessa paikassa. Ja olin ihan tosissani.

Nautin aamusta kaikessa rauhassa lueskellen auringon lämmössä Seppo Jokisen uutuutta ja ainakin ensimmäinen kolmannes vaikuttaa taas oikein hyvältä.
Vältin onneksi kärähtämisen vaikka väriä naamaan tarttuikin.

Reissu on huomenna puolivälissä, jos jättää viimeisen lentovuorokauden laskematta. Päätin tänään pitää huilupäivän, kun meno on ollut melkoista. Jäin kämpille ja nautin täällä hiljaisuudesta, vielä kun isäntäpariskunta lähtivät tosiaan itse reissuun. Täällä ei ole kuin minä, hevoset, kissat ja koirat.

Kävin sentään Codyssa hakemassa ruokaa. Olisin käynyt Buffalo Billin museollakin, mutta sinne ei saanut viedä reppua, joten käännyin takaisin. Hyvä syy.

Muuten olen vaan lukenut Komisario Koskista sekä tallennellut kuvia talteen, jotta saan tilaa uusille.

Pieni välitilinpäätöksen aika:
• Ajomaileja kertynyt toistaiseksi 3741 = n.6000 km
Suunnitelman mukaan niitä piti olla tänään 2458. Etukäteen laskin tosin tietoisesti vain siirtymät paikkojen välillä tullillisten teiden kautta. Silti sisäiset ajot (joita toki täällä Yellowstonessa ja Black Hillsissä tullut paljon) ja Washington DC jälkeen kokonaan vältetyt tulliteitten kiertäminen yllättivät.
Polttoaine on maksanut 1.95-2.49 välillä gallonalta.
Tankillisen Toyota RAV4:een saa alle 30 dollarin. Yleensä tankkaan 20 dollarilla.
Kuten Hande vinkkasi, kansallispuistoihin pitää mennä tankki täynnä, sillä kallein bensa näkyi olevan Yellostonen Mammoth Springissä 2,95 /gallona.
Mutta siis halpaahan ajaminen täällä on.
Tietulleihin kannattaa kuitenkin tutustua ja malttaa kysellä vuokraamossa. Niitten ohittaminen voi käydä kalliiksi.  Minä en malttanut ja olin vielä muutenkin Philadelphiaan asti menosta vähän ihmeissäni, joten vähän kauhulla odotan millaisia sakkoja+tulleja on tulossa.
• Budjetti pitänyt aika hyvin. Yksin matkustaessa summa on iso. En lähde numeroita täällä avaamaan, mutta jos joku suunnittelee road trippiä USA:han niin kerron kyllä yksityisesti kokonaisbudjetinkin tai eri asioiden kustannusvaikutuksia. Sen voin sanoa, että realistinen talouden suunnittelu kannattaa, ettei loma mene pilalle, kun toteaa reissun vievän itsensä kotiin palattua vaikeuksiin. Se vasta tuhlausta onkin!
• Majoituksistani yksi oli kamala (Youngstown), toinen vähän hiinäjahiinä (Philadelphia), loput vähintään riittävän siistejä ja turvallisia. Molemmat sellaisia jotka otin sikana säkissä.
Atlantic cityssä minulla kävi tuuri, vaikka buukkasinkin hotellin vasta respasta.
Jatkossa pyrin varaamaan kaikki loput Booking.comin kautta.
Se on kätevää ja senkin voi ihan hyvin tehdä vaikka 15 min ennen majoittumista, kun näkee missä on. Bookin.comin kautta näen kuitenkin puolueettomat arvostelut ja yhtään ikävää yllätystä ei ole tullut. Pari-kolme positiivista sen sijaan kyllä, niin hinnan kuin laadun suhteen.
Etukäteen Suomesta varasin vain NYC, Washington DC, kansallispuistot ja osan länsirannikosta, joissa halusin erityisesti majoittua (niistä myöhemmin lisää)
• Yllättävää on ollut, ettei oikeastaan mikään ole mennyt pieleen. Toki tässä vielä ehtii, mutta toistaiseksi vain pelkkiä positiivisia yllätyksiä (merkityksellisissä asioissa).
Kun pettymykset ovat linjalla pasta oli ylikypsää tai pihvi kuiva, niin ei hätää.
• Kertaakaan en ole tuntenut itseäni uhatuksi
• Yhden kerran meinasin ajaa toisen perään Philadelphiassa, kun sähläsin vähän muuta.
Kaupungissa vauhti oli onneksi hiljainen ja ehdin jarruttaa.
Sen jälkeen olen aina pysähtynyt kun täytyy virittää navigaattoria tai tutkia jotain muuta.

Aamulla aikaisin Yellowstonen ja Grand Tenonin läpi kohti etelää. Pitkä ajopäivä, mitä lähemmäksi Grand Junctionia pääsen, sen parempi seuraavia päiviä ajatellen.
Nyt täytyy pakata valmiiksi, että aamulla pääsen heti liikkeelle.

Minun yksityinen tallini

Windmill  Inn, päätalo Wapiti

Windmill

Huoneeni. Sotku minun aiheuttamaa.