Tänään ainoa päivä Chicagon ytimessä. Eilen sain autolla kierrettyä reunoja, ainakin pakolliset. Tänään suunnitelman mukaisesti hotellin shuttlella lentokentälle ja sieltä piti mennä junalla kantakaupunkiin. Vaan kun kuski neuvoi samaan kyytiin tullutta äärimmäisen mukavaa nuorehkoa mustaa naista ottamaan mieluummin shuttlen, kun junissa ”on sattunut kaikenlaista”, ja kun tämä päätyi siihen ratkaisuun, niin en minäkään valkoinen poika alkanut kyseenalaistamaan. Menimme vaan eri suuntaan, joten erotessamme omille teillemme, hän halasi minua läksiäisiksi. 10 min tuttavuuden jälkeen.
Suunnistin ensimmäisenä Starbucksiin katsoman Pyrinnön pelin, mutta ehdin vasta 3.jakson lopulla mukaan kun en muistanut aikaeron Suomeen kasvaneen taas tunnilla. Peli oli jo ratkennut. Onnittelut Kouvolaan! Näytitte mestareilta jo syksyllä. Pyrinnöllekin onnittelut ja kiitos kaikille jotka ovat taas jaksaneet puurtaa. Pyrintö on kiistatta ollut tämän vuosikymmenen korisseura Suomessa. #AINA
Siispä kaahasin maksamaan Jaken ja Elwoodin verovelkoja City Hallille. Tällä kertaa selvittiin pienemmällä härdellillä kuin viimeksi. Vain yksi poliisiauto (ehjä) seurasi kun marssin sisään. Kysyin neuvoa samalta tiskiltä, josta brothersitkin. Vartija vahvisti asian. Juoksin täysillä hisseille jolloin vartija huusi perään, että ne hissit olivat jo studiossa kuvattuja ja että se payment center on tuossa vieressä, et tarvitse hissiä. Sanoin juoksevani vaan fiiliksen vuoksi. Vartija mittasi minua päästä varpaisiin, että et kovin usein.
City Hallia vastapäätä on Daley Plaza jonka ikkunoita ajettiin poikien täällä käydessä jo sisään. Tyydyin siis seesteisesti lounastamaan paikallisten tapaan aukiolla olevien ruokarekkojen antimilla. Pisin jono oli lobsteri kojulle ja sinne minäkin. Otin iloisen hummerin annoksen joka oli kyllä erinomaisen hyvää.
Täällä on kahviloissa, ja tuolla ruokakojuillakin tapana kysyä tilausta tehdessä asiakkaan nimi jolla sitten kutsuvat, kun tilaus on valmis. Minä olen ottanut käyttöön nimen Dick, kun omani on liian vaikea ja tuo kuitenkin kuvaa minua paremmin.
Sitten katsastin Millenniumin Parkin jossa on mm. erikoinen veistos (?) joka peilikuvaa katsojaansa joka suunnasta. Gloud Gate:sta sai jänniä kuvakulmia pilvenpiirtäjiin ja erikoisia selfieitä. Esim. itse otin selfien normaalilla takakameralla ja kuvassa näkyy yhtaikaa sekä kasvot että perse. Samapa tuo.
Kiirehdin joen varteen josta hyppäsin jokilaivaan, koska Kilpisen Kari suositteli. Vasta laivassa tajusin, että niitä on liikkeellä eri teemoilla (kuten Kari kyllä sanoi). No, minä sain 90 min oppitunnin arkkitehtuurista Chicagossa. Vaan kyllä sieltä kiva oli pilvenpiirtäjien riviä katsella. Tavallaan tämä kaupunki on selvä hyppäys lähemmäksi New Yorkia, muutenkin, kuin vaikkapa Washington DC tai Philadelphia.
Laivasta myös näki kuinka toivottoman sumun keskellä tämä kaupunki yleensä on. Opaskin sanoi, että meren rannassa olevat asuintornien ylempien kerrosten ostajat maksavat itsensä kipeäksi nähdäkseen järvinäköalan sijaan useimmiten pelkkää sumua. Windy city voisi olla yhtä hyvin lempinimeltään Foggy city.
Juuri sumun takia minä en mennyt Sears torniin, tai mikä se nykyään onkin. Sen sijaan lämmittelin joella jäätynyttä kroppaani reippaalla kävelylenkillä Millenniumin parkin reunaa pitkin sen toiseen päähän. Sieltä löytyi legendaarisen blues-kitaristin Buddy Guyn isännöimä ravintola.
Buddy Guy on minulle tuttu yläasteen lopulta, kun joku kavereista joiden kanssa äänittelimme toisillemme c-kaseteille ostamiamme lp-levyjä, toi minulle Buddy Guyn kasetillisen. Se oli bluesin aikaa kun mm. Led Zeppelinin oli saanut kiinnostumaan keitä ovat biisintekijät Willie Dixon tai Sonny Boy Williamson, joitten biisejä zeppelinitkin soittivat. Ihastuin Buddy Guyn vanhaan juurevaan soundiin ja riisuttuihin biiseihin. Nyt reilun 10 vuotta juuri-blues on jäänyt vähemmälle, kunnes taas syksyllä aloin niitä kaivella Spotifysta, kun tiesin jo tänne tulostani.
Ravintola on moderni, mutta kaiken aidon rekvisiitan kanssa elämys. Itse Mr. Guykin siellä käy melkein joka ilta. Minä olin liikkeellä alkuillasta ja oli lähdettävä turhan aikaisin täältäkin. Suosittelen paikkaa muillekin kuin puritaaneille oman maukkaan nimikko-oluen ja hyvän ruoan vuoksi. Parasta bbq-soosia (kanan ja ribsien kanssa) mitä olen saanut koskaan!
Edessä reissun rankimmat ajopäivät, joten siksi nukkumaan. Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti