San Diego on Yhdysvaltain 8.suurin kaupunki 1,4 miljoonalla asukkaallaan. Se on ollut merkittävä sotilaallinen keskus sitten Pearl Harborin hyökkäyksen (WWII) ja puolustusvoimat (tai varmaan hyökkäysvoimat täällä) oli keskeinen kasvun syy ja se on merkittävä työnantaja kaupungissa edelleen.
Los Angeles on toiseksi suurin ja väkeä n. 4 miljoonaa. Kaupungit ovat kiinni toisissaan. Ei siis ihme, että siirtymiseni Carlsbadista, San Diegon pohjoislaidalta Simi Valleyhin LA:n toiselle laidalle kesti moottoritietäkin lähes koko ajan ajaen 2,5 tuntia.
Aamu oli pilvinen ja viileä verrattuna varsinkin sisämaan lämpöön johon ehdin jo tykästyä Coloradosta lähtien. Jostain syystä olin kuvitellut, että täällä on aina kuuma ja aurinkoista. Sitten puoliltapäivin pilvet alkoivat häipyä ja päästyäni perille Simi Valleyhin, presidentti Ronald Reaganin kansalliseen kirjastoon, oli jo täysi auringonpaiste ja vaihdoin kevyempää ylle varovaisena autojen välissä. Tämä paikallinen moraalikäsitys on niin ihmeellinen, että parempi pitää varansa.
Nuo presidentilliset kirjastot ovat pääosin kaikkea muuta kuin kirjastoja. Siinä kuin bookstoret jotka sijaitsevat vaikkapa kansallispuistoissa tai muilla merkittävillä paikoilla. Bookstoret ovat käytännössä matkamuistomyymälöitä ja presidenttien ”kirjastot” taas monumentaalisia museoita ja isänmaan hengenkohotuspaikkoja.
Tai mikä minä olen puhumaan yleisesti, tämä Reaganin kirjasto on ensimmäinen jonka näin, mutta googletuksen perusteella tämä kuva jäi muistakin.
Hieno paikka, yhtä kaikki. Todella komeasti tehtyä ulkoisesti, mutta myös sisältöä kiitettävästi.
Ipelle kiitos, kun suosittelit vierailemaan ainakin jossain niistä.
Oma muistikuvani Reaganista ulottuu 80-luvun alkuun, kun minulla oli armeijan vihreä maihinnousutakin tapainen talvitakki. Mikkolan Makella oli ihan oikea, mutta se oli kirpparilta ostettu ja aidompi kyllä kaikin puolin. Toisaalta en silloin kiinnittänyt vaatteisiini juuri mitään huomiota, joten sama kai oikealle hipille, joka ei tunnusta vaatteita aatteekseen, millainen takki minulla oli.
Minulla oli joka tapauksessa pitempi tukka kuin Makella tai kellään muullakaan pojista. Eikä luokan tytöistäkään kovin moni pärjännyt hiusten pituudessa. Lisäksi se meni söpösti kiharalle, niin kuvittelin näyttäväni Jimmy Pagen ja Robert Plantin risteytykseltä. Tai Jon Lordilta kun minulla oli sellaiset telkkarin kokoiset silmälasitkin. Nyt kuvia katsellessa tulee mieleen idiootti tai joku parodia-hahmo.
Kävimme Pirkankadun VPK:lla kuuntelemassa väittelyjä, en muista enää mistä. Erimieltä kuitenkin oltiin. Make ja muutamat muut osallistuivat myös rauhanmarssille, kun mielestämme Reaganin yllyttämän kylmän sodan vuoksi asevarustelu kiihtyi Neuvostoliiton ja lännen välillä.
Minä olin niin paljon kaikkien kanssa erimieltä, etten osallistunut edes niihin.
Olenkin joskus todennut, että minulla on ollut 3 vaihetta jolloin olen oppinut kyseenalaistamaan isoja perusarvoja elämässä. Isä kertoo, että kun palasin ensimmäisenä päivänä koulusta, ilmoitin ensimmäisen oppini olleen, ettei joulupukkia ole olemassa. Sitten menivät seuraavat 7 vuotta ja Torpan leirikeskuksessa Ylöjärvellä rippikoulussa yritin vimmatusti tulla uskoon. Mutta kun sitten asiasta keskusteltiin kavereitten kanssa, siis Jumalasta luojana jne., niin tulin johtopäätökseen, että on hyvin epätodennäköistä että minä olisin ymmärtänyt ja kohdannut Jumalan juuri oikein. Todennäköisempää on, että ”jumalatkin ihminen loi omaksi kuvakseen” kuten niihin aikoihin kuvaan astunut Juice Leskinen lauloi.
Uskosta päästyäni yritin uskoa ihan hetken aikaa sosialismiin. Eihän siitäkään mitään tullut, kun aina kun asiaa hetkenkin ajatteli, niin kävi kuin Jumalan ja Joulupukin kanssakin.
Kaikessa eteen tuli aina terve järki ja ymmärrys siitä, että kysymys oli enemmän omasta turvallisuuden kaipuusta, jostain valmiista mallista, joka vapauttaa omasta ajattelusta ja epävarmuudesta. Tai kuten Ismo Alanko sen kirjoitti: iskee pelko.
Ronald Reagan oli sen ajan presidentti ja mielestämme monella tapaa vanhanaikainen. Ihan kuin meillä olisi ollut jotain edellytyksiä asiaa arvioida.
Reaganin kylmä sota päättyi kuitenkin Yhdysvaltojen voittoon ja itä-Eurooppa vapautui Neuvostoliiton ikeestä. Neuvostoliittokin romahti, mutta eivätpä laitostuneet venäläiset olleetkaan valmiita ottamaan itse vastuuta elämästään ja päätöksistään, vaan historiassa aina ennenkin tsaarin ajoista lähtien diktatuuriin tottuneet venäläiset kaipasivat ja kaipaavat vieläkin suurta johtajaa.
Myönnettäköön, ettei demokratian historia muuallakaan kovin paljoa lupaa. Onhan niitä (demokratioita) ollut Rooman ajasta alkaen, mutta kovin monimuotoisia (äänestysoikeus ei koske orjia, köyhiä naisia…)
Reaganista tuli sitten legendaarinen ja pidetty presidentti kahdesta syystä:
1) Berliinin muuri sortui ja kommunismi hävisi kylmän sodan.
2) Häntä ammuttiin. Silloin presidentti kuin presidentti nousee pyhimys-sarjaan. Puhuttaisiinko esim. Kennedystä niin paljon, jos hän olisi siirtynyt normaalisti eläkkeelle?
No Kennedy varmaan pohdituttaa taas Dallasissa.
Reaganin museolla oli normaalien taustatietojen lisäksi nähtävillä yksityiskohtaisesti kopioitu Oval office sekä aito Reaganin aikainen Air Force One -presidentin lentokone. Huomattavaa oli että molemmat vaikuttavat kuvissa paljon suuremmilta. Lentokoneen käytävällä minäkin jouduin hieman kumartumaan joissain kohdissa. Ja huomattava, että nykyinen AF1 on varmasti paljon suurempi.
Ajan kulumisesta, muistutti vanha kopiokone. Kysyin henkilökunnalta, että tunnettiinko silloinkin niiden korjaajat jo etunimeltä. Eivät ymmärtäneet huumoria. Varmistin epäilykseni, että Yhdysvaltojen presidentin tilojen, vempeleiden, vaatteiden yms kyljissä lukee ”Seal of the Prezsident of the United States of America. Se kuulemma tosiaan pohjautuu roomalaisten tapaan merkitä omia tavaroitaan tunnuksella ”SPQR”
Simi Valleysta ajoin Venice Beachiin. Aivan mieletön paikka. Täällä reilut 3 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti