Päivä 25:   Post Hoc, Ergo Propter Hoc

Vanha latinankielinen sanonta tarkoittaa vapaasti kääntäen ”Sen jälkeen, siis sen takia”.
Vaikka jotkut tosikot yrittävät väittää sanontaa epätodeksi, niin mitäs sanotte tästä: Kun eilen reissun puolivälin yhteenvedossani kehuin ettei mitään ole mennyt pieleen, niin tänään jouduin lääkäriin ja auto joutuu aamulla korjaamolle! Jos joku väittää, ettei se johtunut eilisestä uhostani, niin keksiköön muun selityksen. Sattumaa? Just joo!

Kaikki lähti siitä, kun olin lähdössä hotellin ravintolaan syömään kalaa, koska ravintola mainosti erikseen, että heillä on tuoretta lohta. Koska kynteni ovat alkaneet halkeilemaan, niin päättelin sen johtuvan siitä, kun kalan syöminen jäänyt täällä sisämaassa vähiin. Enempi pihviseutua.

Otin allergialääkkeeni (täällä kokolattiamattojen takia tarpeen vaikkeivat täkäläiset kasvit näytäkään levittävän siitepölyä, kuten Suomessa) ja piti ottaa myös yksi toinen lääke josta minulla kuuri päällä. Ei, ei mitään sellaista. Korvien soimiseen, joka pahenee jos lääkityksen jättää kesken. Ns. Menieren tautia.
Siksi kannattaa aina sijoittua vasemmalle puolelleni jos oikeasti välittää kuulenko asiasi. Tai jos esim. nukun vasemmalla kyljelläni, saa herätyskellokin soida ihan rauhassa. En kuule. Onneksi se aaltoilee ja kohta saatan taas kuulla vähän paremmin.

Nooh, olin kuitenkin hukannut loput tabletit johonkin, kun minulla oli niitä kaksi purkkia ja ensimmäinen tyhjeni juuri. Kun huomenna lähden vielä enemmän maaseudulle, ja tänään oli aikaa, niin kävin kysymässä Walmartin apteekista onko sitä heiltä saatavilla. Kyllä, mutta vain reseptillä.
Täti neuvoi päivystävälle poliklinikalle. Ajoin sinne. Matkalla syttyi auton kojetauluun oranssivaroitusvalo.Googlasin, öljynvaihdon valo.
Sillä hetkellä kirosin ja olin hetken aikaa liikenne-agressiivikko, vaikka muuten olen ollut täällä jopa munattomuuteen asti säyseä.
Klinikalla virkailija kysyi ensin kaikki henkilötietoni, naputti ne tietokoneelle ja sitten antoi lomakkeen johon minun piti kirjoittaa ne juuri samat asiat. Annoin vastuuvapauslausekkeen, lupauksen maksaa kulut yms.
Sitten äkäisen pyöreä sairaanhoitaja tuli kuuluttamaan minut nimellä ”Mr. Raha”.  Mitähän tämä tulee maksamaan?  Hän käski minun riisua kengät ja laittoi minut vaa’alle! Selitin pilleripurkki kädessä, että eikun korvien soimiseen lääkereseptiä tulin hakemaan. Mutta heillä mitataan ja punnitaan kaikki ja samassa hän käänsi minut selin seinään päin ja mittasi pituuteni.
Sitten minut kiikutettiin huoneeseen jossa minulta mitattiin verenpaine, syke, kuume yms. Piti yskiä, katsottiin korvat.
Sitten hoitaja lähti ja taisi loukkaantua kun aloin itsekseni röhöttää touhulle.
Sitten tuli erittäin mukava ja asiallinen nuori lääkäripoika joka ymmärsi hämmennykseni ja laski heidän byrokratiastaan vähän leikkiäkin. Ymmärsin rauhoituttuani itsekin, etteivät he voi vaan uusia ulkomaalaista lääkettä pilleripurkin perusteella, kun eivät tunnu edes ymmärtävän ajokortistani varmaksi mikä on nimeni.
Lääkäri totesi, että minulla on vähän verenpainetta. Älä!!
Kerroin sitten vuokra-autonkin levinneen juuri matkalla, joten huolestuisin jos ei keulisi vähän lukematkin.
Sain reseptin ja sovittiin, että maksan itse n. 100 $ laskun, kun ei ole varmaa suostuuko vakuutusyhtiö niitä korvaamaan. Alkakaapa Pohjola keksiä selityksiä miksei unohtaminen kuulu vahinkovakuutuksen piiriin.
Ajoin takaisin Walmartin apteekkiin jossa täytin pari kaavaketta ja sitten pyydettiin odottamaan n. 10 min.
Aloin taas naureskella. Kai se on täällä normaalia että jos paikalla on kaksi farmaseuttia ja yksi asiakas, niin sen purkin hyllystä ottaminen kestää sen 10 min. Mikäs hätä minulla muuten, mutta kun sille autolle pitäisi ehtiä vielä jotain tekemään eikä se lohi ole enää kovin kauaa tuoretta alakerran raflassa.
Sain lääkkeen, n. 40$. Vähän kalliiksi tuli tuo pillerien hukkaaminen.

Sitten hotellille. Soitin Kilroy Travelsille jotka mainostivat minulle aikanaan, että kannattaa ostaa juuri toimistolta vähän kalliimmalla, eikä heidän netistään halvemmalla, koska hätätilanteessa kaltaiseni asiakas saa heiltä apua ja palvelua jos jotain tulee. Puhelinvastaaja Suomessa käski soittelemaan maanantaina. Ja hätätilanteessa ottamaan yhteyttä paikalliseen viranomaiseen tai muuhun tahoon. Kiitos Kilroy Travels, palaan asiaan Suomeen päästyämme. Voi taas verenpaine nousta sen puhelun aikana, sen tiedän.
Eniten minua ärsyttää, että itse erikseen tästä nimenomaisesta asiasta huolehdin etukäteen ja pyysin Kilroyta ilmoittamaan Hertzille, että tulen ajamaan poikkeuksellisen paljon. Käskivät vaan sanomaan vuokraamossa. Luulin heidän tietävän, että siellä on niin paljon autoja että niistä voi valita juuri huolletun.
No, ei voinut, vaan sain autoni suoraan lennosta edelliseltä asiakkaalta. Sanoin myös vuokraamossa kahdesti asiasta, mutta brooklynilaisella virkailijalla oli enemmän kiireitä eväittensä kanssa. Kun siis minä asian erikseen otan asiaan eteen kahden tahon kanssa joiden kanssa olen tehnyt 3400 € vuoraussopimuksen, niin olisin suonut, että heitä edes vähän kiinnostaa.

Hotellin respa oli kiltti ja antoi minun soittaa aulan puhelimesta Hertzin hätänumeroon ja sieltä ehdotettiin, että kävisin vaihtamassa auton Salt Lake Cityssä. No, se oli fiksu kaveri ja tajusi itsekin saman tien, että se on 3 tunnin ajon päässä - ei onnistu.  Sovittiin sitten, että käyn huomenna lauantaiaamuna vaihdattamassa öljyt paikallisessa Walmartin öljynvaihdossa ja laskutan sen autoa palauttaessani Hertziltä.
Tuon kaverin ansiosta Hertz korvasi vähän osakkeitaan silmissäni.
Hotellin respa vahvisti, että homma hoituu myös lauantaiaamuna. Luotan siihen ja menen rauhassa nukkumaan, sillä onneksi ajoin tänään tänne Vernalin kaupunkiin, Utahiin asti. Siksi aamulla on kyllä aikaa hoitaa tämä pikkuhuolto ilman että joudun luopumaan mistään.

Että semmoista. Tässä lyhyesti viimeiset kaksi tuntia.
Lohi, se oli ihan ok, vähän liian kypsäksi paistettu. Erikoisempi juttu oli että sen kanssa tuotiin uuniperuna, jonka halkioon oli laitettu kaksi voinappia kääreissään, niissä folioissa. Siis perunan sisään. Annoin palautteen. Tyttö, joka ei tilatessani tiennyt onko heillä valkoviiniä, ei ymmärtänyt myöskään mikä siinä on vikana kun voissa oli kääreet päällä.

Päivä sinällään meni ihan mukavasti. Aamu Wapitissa valkeni pilvisenä ja lähdin liikkeelle jo seitsemän jälkeen. Yllätyin itsekin kuinka haikealta tuntui sanoa jäähyväiset hevosille ja sille mustalle kissalle joka seurasi minua kaikkialle kun ulkona liikuin ja kehräsi jaloissa. Minä todella pidin noista päivistä Windmill Innissä.

Ajoin Yellowstonen läpi ja pysähdyin vielä ottamaan kuvan edelleen jäässä olevasta järvestä, jonka kohdalla joka kerta ohiajaessani harmittelin, etten ole harrastanut talviuintia. Olisi ollut niin cool, riisuutua pysähdyspaikalla ja mennä japanilaisten säkättäessä ja kameroiden räpsiessä uimaan jäiden sekaan.

Yellowstonesta jatkoin Grand Tetonin kansallispuiston läpi Jacksonin kaupunkiin johon ehdin puoliltapäivin.
Sieltä luulin reitin olevan taas suoraa peltoa etelään, mutta mitä vielä. Tie oli oikein mielenkiintoista, kun se kiemurteli joen uomaa seuraten vuorien välissä. Mahtavat kalliovuoret lumihuippuineen jatkuivat satojen mailien ajan vasemmalla puolen. Viimeiset 150 mailia Rock Springsistä Vernaliin sain ajaa lähes yksin ylös ja alas hyvin vuoristoista reittiä. Perjantaina iltapäivällä klo 15-17 ei ole vuorilla ruuhka-aika.
Muutaman kerran pysähdyin ottamaan kuvan mahtavista maisemista. Niitä lopussa.

Olin siis oikein hyvällä tuulella siihen asti kunnes hotellihuoneessa aloin etsiä lääkkeitäni.
Aamulla öljynvaihtoon ja siitä tämä taas lähtee menemään päin persettä.

Jää hyvästi Windmill Inn!

Sylvian Lake odottaa talviuimareita

Aina väliin oli laskuihin tehty tienviereen hätälaskupaikka, jonne voi ajaa jos jarrut pettävät.