Päivä 9:   Turhahko siirtymispäivä Phillystä Washingtoniin

Yllättävää, mutta nukuin parhaat yöuneni siinä kälyisämmässä motellissa Philadelphian reunalla.
Hereillä siellä en kuitenkaan viihtynyt yhtään ylimääräistä, joten suuntasin heti aamusta tien päälle, nokka kohti Washington DC:tä.
Ajattelin syödä aamiaisen vasta matkalla, samalla kun pysähdyn katsomaan Pyrinnön toista loppuottelua.
Myönnettäköön, että juuri sillä hetkellä olisin ollut mieluummin Hakametsässä. Varsinkin, kun täällä on ihmeellisen vaikea löytää noista pysähdyspaikoista kunnon Wifiä. Paria kuppilaa kokeilin.
Sitten tyydyin taas seuraamaan peliä live-tilastoista. En tiedä olisiko poliisille mennyt läpi selitykseni, että vasemmalla polvella oleva puhelin, jossa juoksee korispeli ja oikealla polvella oleva tabletti, joka pyörittää Google Mapsia, eivät häiritse ajoani yhtään.
Mutta olin kyllä tosi varovainen ja sen vuoksi ajoin pari kertaa väärälle tiellekin, kun en uskaltanut katsoa Mapsin karttaa kun rekkaa pyyhki ohi kaksi vasemmalta ja yksi vasemmalta. Philadelphian ja Baltimoren välillä meni muuten enemmän rekkoja kun olen nähnyt koskaan.
Olen myös ajanut melko kiltisti rajoitusten mukaan jollei nyt pieni ylinopeus ole ollut tarpeen etten ihan jää jalkoihin vaan pääsen sulautumaan liikennevirtaan.
Tavoitteeni on, etten ota yhtään nopeussakkoa reissusta, mutta nähtäväksi jää onnistuuko se.Ainakin elokuvissa maaseudulla ja preerioilla on virkaintoisia poliiseja jotka sakottavat jo siksi kun näkevät vieraan auton.
Nopeussakkojen sisään huolestuttaa nyt entistä enemmän nuo tietullit. Tänään onnistuin kaksi kertaa ohittamaan tietullin sellaisissakin paikoissa, joissa jälkeenpäin katsoen me E-Zpass:ilaiset oli ohjattu ajamaan valvottua kaistaa, mutta minä vanhasta muistista hakeuduin sukkana läpi kaistalle. En tiedä kenelle ne on osoitettu, mutta olen melko varma, ettei ainakaan minulle. Jos joku tätä lukeva tuntee noita tietullikäytäntöjä, niin laittakaapa viestiä.
Maasto oli pääosin kaunista metsämaastoa. Matkalle mahtui muutama todella massiivinen silta ja yksi pitkä tunneli. Baltimoren jälkeen aloin jo ajatella, että ajan suoraan Washingtoniin pysähtymättä.
Typerintä oli, että kummallakaan noilla alkupään pysähdyksillä en käynyt vessassa enkä syönyt mitään, kun testasin vain sitä netin toimivuutta ja jatkoin matkaa, kun ei toiminut.
Niinpä loppumatkasta oli jo melkoinen kusihätä ja nälkä.
Hihkuin siis monestakin syystä, kun yhtäkkiä kaupungistuneen maiseman keskelle ilmestyi George Washingtonin muistomerkki, se korkea pylväs National Mallilla.
Karttaihmisenä tiesin kuinka lähellä jo olen eikä mennytkään montaa minuuttia kun kiskoin jo matkalaukkuja autosta. Hotellin respassa oli erittäin miellyttävä nainen, joka lupasi minulle huoneen samantien vaikka olin liki 3 tuntia ennen virallista check-in aikaa liikkeellä.
Minun piti vaan pyytää, että saisin jättää laukut ja auton (ja käydä vessassa), mutta pääsinkin saman tien huoneeseeni. Ai, että!
Heti toiseksi syömään pikainen aamiainen/lounas läheiseen pizzeriaan ja sitten suihkuun. Philadelphian murjussa en suihkuun uskaltanut.
Hetken mietin strategiaa, kun olinkin Washingtonissa 3-5 tuntia ennen kuin olin suunnitellut, kun piti lähteä Phillystä vasta Pyrsän pelin jälkeen. Hotelliin en ainakaan halunnut jäädä makaamaan, joten eikun pelikentän rajat haltuun ja metroon.
Olen usein ennenkin todennut, että nopea metron haltuunotto helpottaa ja lisää tehoja seuraaviin päiviin.
Tosin Sopasen Juho neuvoi, että myös pyörä on täällä hyvä kulkuneuvo. Ja siltä tosiaan näyttää, vaikken itse vielä satulaan päässytkään.
Saatuani aika monimutkaisen lippukäytännön edes alustavasti omaksuttua, pääsin maa alle. Metroissa oli mukavan rauhallista ja penkit olivat niin kuin linja-autoissa jolloin ikkunan puoleiselta paikalta joutui aina pyytämään exkusemaan jos halusi pois. Ja ihmisiä siis puolet vähemmän kuin NYC:ssa eikä ainakaan toistaiseksi yhtään räppäriä tai muita sekopäitä. Metroasemilla oli hämmentävän pimeää, semmoinen joku kummallinen taidevalo vaan päällä. Ei edes asemien nimet olleet kovin hyvin näkyvissä, joten tarkkana täytyi olla.

Kävin katsomassa Valkoisen talon ja kävelin National Mallille Washingtonin muistomerkin lähelle, jossa en osannut päättää lähdenkö Capitolin suuntaan vai Abea katsomaan puiston toiseen päähän, joten tihkusateen yltyessä palasinkin metrolla takaisin kämpille.
Kävin kaupassa ja sitten pihvillä hotellin näköalaravintolassa, josta on kyllä mahtavat maisemat.

Seuraavat 3 kokonaista päivää aikaa käydä tutustumassa Washingtoniin paremmin. Täällä on monta paikkaa jotka herättävät aika suuria tunteita, omasta omituisesta syystäni. Avaan niitä tuntemuksia ja kokemuksia tulevina päivinä.